Ihmiset. Mun suku ja perhe on ihan mieletön. Kaikki se, mitä ne on valmiita tekemään mun eteen on ihan uskomatonta. En oo koskaa oikeen ajatellu asiaa sillai syvemmin ja ku mulle on sanottu, että "Sä et tajua mitä sun äiti tekee sulle" tai vaikka "Sun pitäis arvostaa sun vanhempias enemmän". En nyt sano, että olisin ollu joki ihan valtava kriminaali lapsi mutta siis mun vanhemmat on aina ollu mulle enemmänki ystäviä ku vanhempia. Jos nyt ymmärrätte mitä tarkotan. Puhutaan aina tosi syvällisiä niin äitin ku isänki kans ja ne molemmat on aina ollu mulle tosi tärkeitä. Sit ku tulin tänne ja sanottiin, että "Sun pitää huolehtia ite tästä ja tästä ja tästä" niin tuli ihan sellanen, että " MAMAAAA come here" heh. Mutta niin vaan on selvitty ja voinki sanoa, ja näin luvata äitille, että mun pyykkejä tai muita tällasia asioita sen tarvii enää huolehtia. Tiedän jo valmiiksi kuinka suuri shokki se tulee olemaan niille kuinka paljo oon muuttunu täälä, oon super paljo itsenäisempi, aikusempi ja myös aika paljo itsevarmempi. Oon myös kuullu et näytän ihan erilaiselta, mutta se saattaa lähinnä johtua näistä kiloista mitä täälä on kertyny... Kaikesta näistä (paitsi kiloista, ne on mun ihan oma vika) niin saan kiittä mun vanhempia ja rotareita, jotka on mahdollistanu mulle tän mielettömän vuoden. Oon super kiitollinen.
Kaipaan myös mun sukua. Siis ihan oikeasti, mun suku on mitä parhain. Mun serkut, tädit ja sedät ja kaikki. Ihan kaikki ne luo meidän suvusta niinku ison perheen. Kaikki ihanalla tavallaan sekopäitä haha. Mulla on myös ihan mieletön ikävä meidän sukujuhlia, koska me pidettiin aina isän puolen suvun kans joka syksy meidän sukusyöminkejä. Mikä on ollu ainaki mulle jokasen vuoden huippukohta. Rakakastan ihan jokasta niin paljon!
Sillon ihan aluksi tajusin nämä kaikki. Kuinka paljo oonkaan oppinu arvostamaan tätä kaikkea. Ensimmäisen vuoden jälkeen työnsin kaikki pois mun mielestä, enkä oo koko vuonna juurikaa ikävöiny ketään. Aina välillä toki, muttei oo ollu mitään valtavaa kaipuuta takasin kotiin, mutta nyt yhtäkkiä ku on enää sen kuukausi jäljellä nii kaikki on iskeny vasten kasvoja taas. Jokatoinen päivä mieli muuttuu siitä, et haluunko takasin vai en. Pelkään ihan sikana hyvästien sanomisia, mutta samaan aikaan en malta odottaa et pääsen taas kotiin. On ihan mieletön tunne ku tajuaa, et hei, mä oon menossa kotiin. En oo ollu vuoteen kotona, ja nyt.. nyt mä oon menossa kotiin.
Kulttuuria. Mulla on ikävä jopa suomalaista kulttuuria. Aluksi ku tulin tänne niin olin ihan onnessani siitä kuinka mukavia ja lempeitä ihmisiä nää kaikki on täälä, ja oon vieläki samaa mieltä. Mutta ku vertaat australialaisia suomalaisiin, niin vaikka täälä ollaan kaikille mukavia, niin suurimmaksi osaksi se on pelkkä ulkokuori joka sulle hymyilee. Kavereita saat ehkä helpommin täälä ku suomes, mutta aitoja ystäviä ei läheskää niin helposti. Aluksi pidin hirveen vaikeena ymmärtää sitä kuinka kerroin jollekki jotain enkä erikseen sanonu, että ei tarvii sanoo eteenpäin. Nyt en tarkota siis mitään juoruja vaan vaikka ihan omia jotain asioita, niin seuraavana päivänä joku tuli aina sanomaan että "Kuulin että sulla tätä ja tätä". Kyllä siihenki tottuu.. Mulla vaan kesti ikuisuus et opin luottamaan kehenkään.
RUOKAA! Mun on ihan mieletön ikävä suomalaista ruokaa. Siis ihan normaalia kotiruokaa ja raikasta maitoa. Ruisleipää ja limppua,karjalanpiirakoita. Karkkeja. Salmiakkia ja irtokarkkeja. Perunoita ja salaattia. Kouluruokaa.
Uskokaa tai älkää niin kaipaan myös takasin kouluun ja kaipaan sieltä muutaki ku vaan kouluruokaa. Kaipaan suomen koulutusjärjestelmää. Tai en tiedä kaipaanko sitä, mutta jollain tapaa oon tosi ylpee siitä. En sano, et tää koulusydeemi täälä olis ihan surkee mutta tosi paljo jäljes meidän koulusysteemiin verrattuna. Esimerkiksi matikas laskettiin kolmion kulmien summaa sillon aluksi ku tulin ja kaikki katto mun laskinta suu auki ja halus kokeilla sitä jne. Musta se oli vaan huvittavaa. Mulla oli siis pitkä matikka suomes, en tiedä jatkanko sitä, en mikää neropatti siinä ole, mutta täälä oon pärjänny matikas tosi hyvin. Täälä myöskään ei tarvii uusia jos ei pääse läpi. Toki täälä pitää saada 50% oikein, mutta vaikket pääsisi niin sun ei silti tarvii uusia. Koulupuvut. Alukski rakastin niitä, nyt en malta odottaa että pääsen siitä eroon. Kuin tylsäksi se käykää vähän ajan päästä.. Samat vaatteet joka päivä. Kaikki näyttää samalta ja musta on ainaki hirveen vaikee oppii tuntemaan ihmisiä ku vaatteista ei nää yhtää mitää, ei palaakaa persoonallisuudesta. Oon myös kyllästyny siihen kuinka joka aamu pitää herätä sillai et on aikaa tehdä kouluun jotain syötävää. Yleensä se on vaan jotain naposteltavaa, eikä lämpösestä ruuasta oo tietookaan. Kuinka paljon kaipaankaa sitä, et saa vaan mennä kouluun tietäen, että saat varmasti syödä niin paljo ku haluat. Kaikki aina valittaa ruuan laadusta, mutta mun mielipide on, että heräkkää sit aikasemmin aamulla ja tehkää omat eväät, kukaa pakota sitä koulun ruokaa syömään jos ei kerran kelpaa.
Ja ette ikinä arvaa mitä just tein. Katoin yhden jakson salkkareita... Netistä. Koko sen puoli tuntia nauroin vedet silmis. Siis luoja mitä kuraa. En oo kattonu sitä koko vuoteen ja nyt tylsissäni olin, että kattompa yhden jakson ihan mielenkiinnosta, että mitä siinä on tapahtunu. Siis en kestä. Miljoona uutta näyttelijää ja muuta, onneksi en oo tuhlannu mun vaihtovuodesta sekunttiakaa, ennen tätä, sen ohjelman kattomiseen.. Se ohjelma muistutti mulle myös paljo kotia, siis jollain tavalla. Tuli mieleen ne kaikki illat ku istuttiin mun huonees Hannan kans ja vahdattiin aiva onnes joka ilta tätä kyseistä soopaa. Oli aina päivän kohokohta heh.. Yhtäkkiä siinä kattoes vaan iski sellanen tunne että: "Oon oikeesti menossa kotiin". Mun mielipide kotiin menemisestä vaihtuu joka toinen minuutti ja tämä kyseinen tunne ei ollu kovinkaan positiivinen. Pelottaa hirveesti palata kaikkeen siihen vanhaan... Vanhaan ja tuttuun. Haluan nähdä ihmiset ja siitä oon innoissani, mutta mua pelottaa kulttuurishokki, joka iskee ihan varmasti. En tiedä enää minne oikein kuulun, mutta eiköhän se selvii sit jossain vaiheessa...
Kulttuuria. Mulla on ikävä jopa suomalaista kulttuuria. Aluksi ku tulin tänne niin olin ihan onnessani siitä kuinka mukavia ja lempeitä ihmisiä nää kaikki on täälä, ja oon vieläki samaa mieltä. Mutta ku vertaat australialaisia suomalaisiin, niin vaikka täälä ollaan kaikille mukavia, niin suurimmaksi osaksi se on pelkkä ulkokuori joka sulle hymyilee. Kavereita saat ehkä helpommin täälä ku suomes, mutta aitoja ystäviä ei läheskää niin helposti. Aluksi pidin hirveen vaikeena ymmärtää sitä kuinka kerroin jollekki jotain enkä erikseen sanonu, että ei tarvii sanoo eteenpäin. Nyt en tarkota siis mitään juoruja vaan vaikka ihan omia jotain asioita, niin seuraavana päivänä joku tuli aina sanomaan että "Kuulin että sulla tätä ja tätä". Kyllä siihenki tottuu.. Mulla vaan kesti ikuisuus et opin luottamaan kehenkään.
RUOKAA! Mun on ihan mieletön ikävä suomalaista ruokaa. Siis ihan normaalia kotiruokaa ja raikasta maitoa. Ruisleipää ja limppua,karjalanpiirakoita. Karkkeja. Salmiakkia ja irtokarkkeja. Perunoita ja salaattia. Kouluruokaa.
Uskokaa tai älkää niin kaipaan myös takasin kouluun ja kaipaan sieltä muutaki ku vaan kouluruokaa. Kaipaan suomen koulutusjärjestelmää. Tai en tiedä kaipaanko sitä, mutta jollain tapaa oon tosi ylpee siitä. En sano, et tää koulusydeemi täälä olis ihan surkee mutta tosi paljo jäljes meidän koulusysteemiin verrattuna. Esimerkiksi matikas laskettiin kolmion kulmien summaa sillon aluksi ku tulin ja kaikki katto mun laskinta suu auki ja halus kokeilla sitä jne. Musta se oli vaan huvittavaa. Mulla oli siis pitkä matikka suomes, en tiedä jatkanko sitä, en mikää neropatti siinä ole, mutta täälä oon pärjänny matikas tosi hyvin. Täälä myöskään ei tarvii uusia jos ei pääse läpi. Toki täälä pitää saada 50% oikein, mutta vaikket pääsisi niin sun ei silti tarvii uusia. Koulupuvut. Alukski rakastin niitä, nyt en malta odottaa että pääsen siitä eroon. Kuin tylsäksi se käykää vähän ajan päästä.. Samat vaatteet joka päivä. Kaikki näyttää samalta ja musta on ainaki hirveen vaikee oppii tuntemaan ihmisiä ku vaatteista ei nää yhtää mitää, ei palaakaa persoonallisuudesta. Oon myös kyllästyny siihen kuinka joka aamu pitää herätä sillai et on aikaa tehdä kouluun jotain syötävää. Yleensä se on vaan jotain naposteltavaa, eikä lämpösestä ruuasta oo tietookaan. Kuinka paljon kaipaankaa sitä, et saa vaan mennä kouluun tietäen, että saat varmasti syödä niin paljo ku haluat. Kaikki aina valittaa ruuan laadusta, mutta mun mielipide on, että heräkkää sit aikasemmin aamulla ja tehkää omat eväät, kukaa pakota sitä koulun ruokaa syömään jos ei kerran kelpaa.
Ja ette ikinä arvaa mitä just tein. Katoin yhden jakson salkkareita... Netistä. Koko sen puoli tuntia nauroin vedet silmis. Siis luoja mitä kuraa. En oo kattonu sitä koko vuoteen ja nyt tylsissäni olin, että kattompa yhden jakson ihan mielenkiinnosta, että mitä siinä on tapahtunu. Siis en kestä. Miljoona uutta näyttelijää ja muuta, onneksi en oo tuhlannu mun vaihtovuodesta sekunttiakaa, ennen tätä, sen ohjelman kattomiseen.. Se ohjelma muistutti mulle myös paljo kotia, siis jollain tavalla. Tuli mieleen ne kaikki illat ku istuttiin mun huonees Hannan kans ja vahdattiin aiva onnes joka ilta tätä kyseistä soopaa. Oli aina päivän kohokohta heh.. Yhtäkkiä siinä kattoes vaan iski sellanen tunne että: "Oon oikeesti menossa kotiin". Mun mielipide kotiin menemisestä vaihtuu joka toinen minuutti ja tämä kyseinen tunne ei ollu kovinkaan positiivinen. Pelottaa hirveesti palata kaikkeen siihen vanhaan... Vanhaan ja tuttuun. Haluan nähdä ihmiset ja siitä oon innoissani, mutta mua pelottaa kulttuurishokki, joka iskee ihan varmasti. En tiedä enää minne oikein kuulun, mutta eiköhän se selvii sit jossain vaiheessa...
Täs vielä kaks biisiä joiden sanat on vaan niin osuvat!
Vähä random postaus, mutta oli pakko purkaa jonnekki... !!
Maija
