Moikkaa!
Pitkästä aikaa taas :) Tällä välin on taas tapahtunu paljon. En edes enää muista mitä kaikkea. En voi uskoo miten aika rientää ja mulla käynnistyy tänään mun viimenen kuukausi täälä. Kaikki kyselee koko aika, että "Are you excited to go back home?" tai "If you could choose, would you rather stay here?" Joka kerta sanon vaan, että en tiedä. Onneksi ei tarvii päättää. Tähän elämään on niin tottunu ja kaikki se mitä oon nähny on ollu ihan mieletöntä. En voi koskaa kiittää kaikkia ihmisiä tarpeeksi, jotka on tehny tän mahdolliseksi... Mutta eniveis, teen myöhemmin sitten paremman postauksen fiiliksistä ja muuta ku lähtö lähenee.
Nyt kuitenki haluan kertoa mitä oon täälä viime aikoina touhunnu!
Safarin jälkeen ( Mikä siis on mun viimenen kunnollinen postaus.. ) mulla oli heti putkeen 2 viikkoa lomaa. Täälä ausseissa on siis 4 jaksoa yhdes kouluvuodes ja jokasen jakson välis on 2 viikkoa lomaa, paitsi kesä-/joululoma on 6 viikkoa. Eniveis, niin mulla oli siihen ne kaks viikko lomaa heti perään. Lomilla olin pääsiäisen mun rotary presidentin tykönä, kävin pariin kertaan sydneyssä, missä vietin mun 18v synttärikki, mun serkkujen serkun työnä ja loppu lomasta menin Canberraan festareille. Ihan huippua oli kyllä! Sen jälkeen oli aika outoa mennä takasin kouluun, mutta samaan aikaan oli ihana nähdä kaikkia kavereita. Muutama viikko koulussa oleilun jälkeen muutin mun viidenteen ja viimeseen host-perheesees East-Bowraliin. Oon viihtyny täälä superhyvin ja niin ilonen ku tullaan kaikki hyvin toimeen. Mun perheeseen kuuluu host-isä Jerry, host-äiti Kim ja 9v pikkuveli Jerrod.
Täälä perheessä ehdinki olla vaan kaks viikkoa ennenko lähdin kohti Uutta-Seelantia. Menin taas Sydneyyn edellisenä iltana mun serkkujen serkun tykö ja aamulla nappasin sieltä taksin kohti lentokenttää. Sielä sit harhailin hetken itekseni, ku en tienny et minne päin piti mennä, mutta eipä siinä mitään. Tekemällä oppii, eikä se nyt loppujen lopuksi niin kamalan hankalaa ollut. heh
Lento Sydneystä Uuteen-Seelantiin kesti noin 2,5h, mikä mulla meni melkosessa koomassa. Mun vieressä istui kaks tosi äänekästä papparaista jostain Aasiasta, eikä ne puhunu englantia juuri ollenkaan. Jopa se henkilökunta siellä tuli sanomaan mulle, että siel oli jossain vapaita paikkoja jos halusin siirtyä, mutta päätin laittaa vaan kuulokkeet korviin ja yrittää nukkua... Mistä ei kyllä tullu yhtään mitään.
Sit ku saavun NZ (New Zealand) niin Emilia oli oottaas mua sielä Auckandin lentokentällä. Lensin siis pohossaarelle. Oli ihan hullua kuinka vihreetä sielä oli, paljo peltoja ja aika sateisen näköstä, ku täälä Ausseissa on niin tottunu siihen että ehkä kerran kahdes viikos saattaa sataa ja varsinki kesällä kaikkialla on ihan mielettömän kuivaa.
Täälä perheessä ehdinki olla vaan kaks viikkoa ennenko lähdin kohti Uutta-Seelantia. Menin taas Sydneyyn edellisenä iltana mun serkkujen serkun tykö ja aamulla nappasin sieltä taksin kohti lentokenttää. Sielä sit harhailin hetken itekseni, ku en tienny et minne päin piti mennä, mutta eipä siinä mitään. Tekemällä oppii, eikä se nyt loppujen lopuksi niin kamalan hankalaa ollut. heh
Lento Sydneystä Uuteen-Seelantiin kesti noin 2,5h, mikä mulla meni melkosessa koomassa. Mun vieressä istui kaks tosi äänekästä papparaista jostain Aasiasta, eikä ne puhunu englantia juuri ollenkaan. Jopa se henkilökunta siellä tuli sanomaan mulle, että siel oli jossain vapaita paikkoja jos halusin siirtyä, mutta päätin laittaa vaan kuulokkeet korviin ja yrittää nukkua... Mistä ei kyllä tullu yhtään mitään.
Sit ku saavun NZ (New Zealand) niin Emilia oli oottaas mua sielä Auckandin lentokentällä. Lensin siis pohossaarelle. Oli ihan hullua kuinka vihreetä sielä oli, paljo peltoja ja aika sateisen näköstä, ku täälä Ausseissa on niin tottunu siihen että ehkä kerran kahdes viikos saattaa sataa ja varsinki kesällä kaikkialla on ihan mielettömän kuivaa.
Uudessa-Seelannissa aika kulu ihan super nopeeta. Aucklanniis yövyttiin aluksi Emilian host-isän perheen farmilla ja sit toinen yö joidenki rotareiden kans. Öisin ei kovin hyvin nukuttu koska jossain vaihees yötä aina kello soi ja noustiin kattomaan jääkiekon mm kisoja Emilian läppäriltä. Toisena päivänä Aucklannis se rotary mies jonka luona oltiin yötä, vei meitä kattomaan Murriwa beachia, (mistä noi sumuset kuvat on). Se on siis black-sand-beach, millasta en oo siis aikasemmin nähny. Toisi ihana ja kaunis paikka. Aika kylmä vaan oli..
Sen jälkeen ajettiin pohoseen, pieneen paikkaan nimeltä Kerikeri, missä Emilia on asustellut vaihtovuotensa. Sielä vietin aikaa Emilian host-perheen kans ja yks päivä ne vei meidät purjehtimaan. Se päivä oli ihan taivaallisen ihana. Nähtiin delffiinejä ja käytiin pienellä lenkillä saarella, minne pysähdyttiin hetkeksi. Vaikka oli ihan mielettömän kylmä, niin nautin tosta päivästä tosi paljon! Seuraavina päivinä käytiin pienellä ajelulla sen seudun ympäri ja käytiin myös Uuden-Seelannin vanhassa pääkaupungissa. Tosi kaunis vanha kylä.
Torstaina sit lennettiin takasin Aucklandiin, missä oltiin vielä yks yö hotellissa (rotareiden kans). Me lähdettiin Emilian kans vielä shoppailemaan ja käytiin myös elokuvissa. Oon kyllä sellanenki shoppailu friikki, et nyt ei saa enää mennä tai en saa mun kamoja takasin suomeen. heh
Perjantai aamulla sit nokka kohti Australiaa. Vaikka tykkäsinki Uudesta-Seelannista tosi paljon, ja haluaisin mennä vielä joskus takasin, niin oli ihana tunne tulla kotiin. Rakastan Sydneytä, ja jos jokus muutan Australiaan niin ehdottomasti Sydneyyn tai ainaki jonnekki sen lähettivylle. Sydneyssä vietin taas yhden viikon. Sielä oli tällä kertää nelipäivänen Rotary International Convention, minne matkusti 30 000 rotaria ympäri maailmaa. Tykkäsin ihan mielettömästi siitä konferenssista, vaikken itse luentoihin juuri osallistunutkaan. Kaikki ne vaihtarit! Ah, just love them. Tapasin myös muutamia suomalaisia, mikä oli ihan sika hassua, koska aluksi puhuin vaan takasin enkuksi.. Noloa. Enkä muutenkaa osaa enää puhua kunnolla haha. Siis pitää koko aika miettiä sanoja hirveesti, enkä muista mitään sanajärjestyksiä tai yhdyssanoja tai muuta.. Tulee kyllä olemaan mielenkiintosta palata takasin lukion penkille ens syksynä..
Itse konfesenssissa aina aamusin oli tuola isossa salissa 10-12 sellanen sessio mihin otin yleensä osaa. Sen jälkeen kiertelin erilaisissa kojuissa, söin, ja joskus lähdin jopa cityyn jos aika kävi pitkäksi. Kaikenkaikkiaan oli tosi kiva konferenssi ja mun mielestä kaikkien rotareiden kannattais ainaki kerran elämässään mennä tollaseen. Se ilmapiiri ja kaikki ne ihmiset... Ihan mieletöntä.
Viimenen konferenssi päivä päätty sit siihen et piti sanoa heipat kaikille. Yritin sanoa itelleni et "Älä itke, älä itke". Mutta sittekku näin ne muut ja ne kaikki itki jo valmiiksi niin pillahdin vaan itkuun. Juoksin vaan ja halasin sitä, kuka nyt ikinä tuli ekana vastaan. Se tunne ku oli pakko päästää irti... Se on ihan hullua kuinka alle vuosi sitte tavattiin ekan kerran, ei tiedetty toisistamme yhtään mitään. Vaan vuos myöhemmin rakastan noita ihmisiä ihan mielettömästi. Tiedän mistä kukaki tykkää, allergiat, mistä ne on kotosin, jotain niiden perheistä, koulusta, unelmista ja suunnitelmista. En pysty uskomaan, että osa on jo lähteny ja en tiedä koska tuun näkemään nää ihmiset seuraavan kerran. Ne on oikeesti niinku siskoja ja veliä mulle.
Sen jälkeen ajettiin pohoseen, pieneen paikkaan nimeltä Kerikeri, missä Emilia on asustellut vaihtovuotensa. Sielä vietin aikaa Emilian host-perheen kans ja yks päivä ne vei meidät purjehtimaan. Se päivä oli ihan taivaallisen ihana. Nähtiin delffiinejä ja käytiin pienellä lenkillä saarella, minne pysähdyttiin hetkeksi. Vaikka oli ihan mielettömän kylmä, niin nautin tosta päivästä tosi paljon! Seuraavina päivinä käytiin pienellä ajelulla sen seudun ympäri ja käytiin myös Uuden-Seelannin vanhassa pääkaupungissa. Tosi kaunis vanha kylä.
Torstaina sit lennettiin takasin Aucklandiin, missä oltiin vielä yks yö hotellissa (rotareiden kans). Me lähdettiin Emilian kans vielä shoppailemaan ja käytiin myös elokuvissa. Oon kyllä sellanenki shoppailu friikki, et nyt ei saa enää mennä tai en saa mun kamoja takasin suomeen. heh
Perjantai aamulla sit nokka kohti Australiaa. Vaikka tykkäsinki Uudesta-Seelannista tosi paljon, ja haluaisin mennä vielä joskus takasin, niin oli ihana tunne tulla kotiin. Rakastan Sydneytä, ja jos jokus muutan Australiaan niin ehdottomasti Sydneyyn tai ainaki jonnekki sen lähettivylle. Sydneyssä vietin taas yhden viikon. Sielä oli tällä kertää nelipäivänen Rotary International Convention, minne matkusti 30 000 rotaria ympäri maailmaa. Tykkäsin ihan mielettömästi siitä konferenssista, vaikken itse luentoihin juuri osallistunutkaan. Kaikki ne vaihtarit! Ah, just love them. Tapasin myös muutamia suomalaisia, mikä oli ihan sika hassua, koska aluksi puhuin vaan takasin enkuksi.. Noloa. Enkä muutenkaa osaa enää puhua kunnolla haha. Siis pitää koko aika miettiä sanoja hirveesti, enkä muista mitään sanajärjestyksiä tai yhdyssanoja tai muuta.. Tulee kyllä olemaan mielenkiintosta palata takasin lukion penkille ens syksynä..
Citys oli light-show!
Itse konfesenssissa aina aamusin oli tuola isossa salissa 10-12 sellanen sessio mihin otin yleensä osaa. Sen jälkeen kiertelin erilaisissa kojuissa, söin, ja joskus lähdin jopa cityyn jos aika kävi pitkäksi. Kaikenkaikkiaan oli tosi kiva konferenssi ja mun mielestä kaikkien rotareiden kannattais ainaki kerran elämässään mennä tollaseen. Se ilmapiiri ja kaikki ne ihmiset... Ihan mieletöntä.
Viimenen konferenssi päivä päätty sit siihen et piti sanoa heipat kaikille. Yritin sanoa itelleni et "Älä itke, älä itke". Mutta sittekku näin ne muut ja ne kaikki itki jo valmiiksi niin pillahdin vaan itkuun. Juoksin vaan ja halasin sitä, kuka nyt ikinä tuli ekana vastaan. Se tunne ku oli pakko päästää irti... Se on ihan hullua kuinka alle vuosi sitte tavattiin ekan kerran, ei tiedetty toisistamme yhtään mitään. Vaan vuos myöhemmin rakastan noita ihmisiä ihan mielettömästi. Tiedän mistä kukaki tykkää, allergiat, mistä ne on kotosin, jotain niiden perheistä, koulusta, unelmista ja suunnitelmista. En pysty uskomaan, että osa on jo lähteny ja en tiedä koska tuun näkemään nää ihmiset seuraavan kerran. Ne on oikeesti niinku siskoja ja veliä mulle.
“Dumbledore watched her fly away,
and as her silvery glow faded he turned back to Snape,
and his eyes were full of tears. "After all this time?" "Always," said Snape.”
Emilan kans kierrettiin vielä Sydneys yks päivä koferenssin jälkeen. Mentiin yllätysllätys shoppailemaan ja käytiin myös Oopperatalo kiertueella! (Mistö toi toiseksi vika kuva on). Sit illalla napattiin illalla juna takasin Bowraliin. Emilia vietti mun kaa vielä muutaman päivän. Käytiin Canberras ja yhtenä päivänä mentiin kiertelemää vähä Bowraliin. Vikana äivänä ennen Emilian lentoo takasin NZ istuskeltiin vaa täs kotosalla ja tehtiin korvapuusteja mun hosteille.
Nyt oon ollu koulus taas kolmisen päivää, ja mitään valtavaa ei oo enää suunnitelmissa ennen lähtöä. Huomenna (sunnuntaina, 14.6) meen yhden mun koulukaverin kans Bowraliin aamupalalle yhteen kahvilaan ja leffaan. Mulla on nyt vielä kaks viikkoa koulua jäljellä ja sit mun Bowral High School aika on ohi. Koulun jälkeen mulla on vielä 2 viikkoa lomaa ennenko 12 päivä heinäkuuta mun lento nousee Sydneystä kohti Suomea. Siihen asti aijon nauttia joka sekunnista, koska tiedän jo nyt miten kova ikävä mun tänne tulee..
Eniveis!
Nauttikaa te sielä teidän kesästä ja lomasta!
Nähdään 29 päivän päästä!
xx Maija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti