One girl, two lifes.

Mooi! 

Oon jo hetken aikaa ajatellu et voisin kertoa lyhyesti millasta on pitää kiinni kahdes elämäs. Meille aina sanotaan täälä, että älä skypetä kotiin. Älä puhu vanhemmiles koko aika, älä puhu kavereilles, koska sillälailla sä et elä tätä elämää täälä. Mun täytyy sanoa, että ennenku lähdin olin ihan mielettömän huolestunu siitä, että jos mun ei anneta skypettää kotiin tai jos mulle valitetaan ku haluun puhuu jonku kans kotosuomessa. Mun mielipide tähän asiaan on, että ei oo olemassa yhtä ja ainutta sääntöä jonka mukaan pitää toimia. Jokanen löytää itelleen sen oikeen tavan, millä sitä ikävää pitää kurissa ja kuinka monta kertaa tekee mieli skypettää tai muuten vaan puhua kotiin. Ite voin ihan rehellisesti sanoa, että ei kyllä edes oo enää kartoilla montako kertaa oon jutellu kotiin. Faces äitille melkein joka päivä, isä soittelee aina sillon tällön ja sisaruksille höpötän kans suhteellisen paljon. Kavereihin taas en oo pitäny valtavaa yhteyttä, muttei se tarkota, etten muistais teitä. Ja ette oikeesti usko kuinka paljo piristää päivää saada paketti kavereilta tai kotoa. Ihan mieletöntä.

Menin täs yks päivä vanhoja kuvia läpi ja päätin, että jaanpas tästä teille yhden ripakopallisen niitä. Ihan varotuksena, että nää on super vanhoja. Tai ainaki jotenki tuntuu siltä... Ja toivon todella, ettei kukaan nyt suutu näistä! Ihan läpällä valittin nämä kuvat, ja tarkotuksena on vähä muistella menneitä ja jakaa meidän ikimuistosia hetkiä vähä muillekkin! heh. Mutta jos joku nyt tuntee tulleensa loukatuksi, niin kertokaa ja minä koitan tehdä asialle jotain :--)

mutta nyt... ENJOY !!

  

Ainut mitä voin näistä sanoa on että #YOLO. Tarkotus oliki nolata teidät, mutta yritin tehdä sen mahdollisimman tasapuolisesti ja ettiä jokasesta ainaki yhden huonon kuvan ;) Muuta en näistä kuvita tiedä sanoa, muutaku, että ne on aikajärjestyksessä ja, että nää on just niitä kuvia mitä katon ku on ikävä tai muutenvain tylsää.. VIELÄ vähä reilu 12 viikkoa ja sit oon kotosalla!

Love you, 

Maija