Vinkkejä tuleville vaihtareille

Mooi! 

Ennenku alotan, niin pakko sanoa, että tällä hetkellä mun elämäs ei oo tapahtunu juurikaa mitään. Sen takia ei oo mitää sellasia perus sitteteinsitäjatätä-postauksia tiedossa nyt ihan heti. Koulu alkaa ens keskiviikkona, joten vajaa viikko on vielä lomaa. Sen jälkeen onki taas niin paljon ohjelmaa, että ajattelin nyt vain nautiskella tän viimesen viikon ja nukkua paljon. Haha. Meillä kuitenki on täälä kotona kaikenlaista pientä tekemistä koko aja, ja saan viettää aikaa mun host-perheen kans ku Jasperki muuttaa pian Melbourneen :'( 

Mutta NIIN! Tämän yritän tehdä taas niinku sen edellisenki (paitsi, että vähemmän kirjoitusvirheitä kiitos). Pyysin siinä edellisessä postauksessa kertomaan, että millasia vinkkejä hauatte tai mihin asioihin haluaisitte mun kiinnittävän huomiota, mutta koska sinne ei tullu ku yks kommentti Eevalta, meidän sukujuhlis hyppineistä hörhelömiehistä, niin teen tämän sit samalla tyylillä kun sen edellisenki!

Ja niinku jo siinä edellisessä postauksessa mainittinki, niin nämä on taas mun mielipiteitä ja tarkotuksena ei oo sanoa, että tehkää näin tai noin, vaan haluan vaan, että joku muuki ku minä vois oppia mun virheistä. 

Jos joku muistaa niin kirjotin sillon ihan aluksi postauksen enkuksi Bellalle. Sillon ku se tuli käymään mun luona Etelä-Pohjanmaalla. Ton viikon aikana myös skypetettiin mun ensimmäisen host-äidin kans. Se tuli sillai KABOOM enkä edes ehtiny jännittää koko asiaa, mutta siinä skypettäessä Bellan kans sen äidille niin olin kumminki se, joka oli koko aika hiljaa. Näin ku myöhemmin ajattelee, niin oli tosi hyvä, että skypetettiin. Oli jotenki ihana tietää vähän enemmän, että minne oon menossa ja kuka sielä on aluksi vastaassa. Joten jos teillä on samanlainen mahdollisuus tavata joku teidän tulevasta host-perheestä, niin suosittelen. Ja vaikkei oliskaan niin koittakaa uskaltautua skypettämään host-perheenne kans. Ei se oo mitenkää välttämätöntä, enkä olis yksin varmaan uskaltanukkaan, mutta näin jälkeenpäin oon kuitenki tosi ilonen, että sain mahdollisuuden skypettää niiden kans.

 En koskaan ollu mitenkää rohkee puhumaan englantia, varsinkaa muiden Suomalaisten edessä.  En tiä mistä se johtuu, mutta mua jotenki ahdistaa sellanen. Tunnen useita ihmisiä, jotka ei edes suostu yrittämään. Tavallaan ymmärrän, toisaalta taas en voi käsittää miksi se on niin. Jos ootte ku minä ja jännitätte englannin puhumista, niin uskokaa tai älkää nii se helpottaa niin nopeeta ku pääsette kohdemaahanne, että viikon päästä ette edes muista, että teitä joskus jännitti. Uskoisin, että se sama muiden kielien kans. Opitte kyllä, ja ei kukaan odota, että puhutte täydellistä englantia, espanjaa, saksaa, japania, mitä ikinä. Olkaa avoimin mielin, niin hiljaa hyvä tulee. 

Ite en oo varsinaisesti opiskellu englantia täälä, vaan oon imuroinu kaikki uudet sanat ja lausahdukset ku pikkulapsi. Aina ku oon itekseni höpötän jotain sanaa tajuamatta, että ees teen niin. Näin puoli vuotta Ausseissa asuneena voin sanoa, että mun kohdalla se on ainaki toiminu. Oon oppinu suhteellisen paljon uusia sanoja ja ainaki muiden mielestä mulla on nykysin Austraalialainen aksentti. Ite en tiedä sanoa, en enää muista miltä mun enkku kuulosti sillon ku tulin tänne.

Mun vaihtovuosi alko sillon syksyllä sillä ku menin puhumaan mun opolle, että oon miettiny vaihtoon lähtemistä. Meidän koulun opo anto mulle sillon paikallisen Rotary-clubin NVA'n (Nuorisovastaavan) käyntikortin, jossa oli nimi ja puhelin-numero. En muista koska soitin sinne, mutta odotin, että oon yksin kotona ja olin niin hermostunu, että kävelin puhelimeni kans ympäri taloa ja kirjotin sen numeron alas, ja tarkistin satakertaa ennenku uskalsin soittaa. Haha. Sit soitin, mikä ei todellakaa loppujen lopuksi ollu ees kovin paha. Mua neuvottiin sielä, että mun pitäs tehdä hakemus ja lähettää se mun Rotary-Clubille johonki tiettyyn päivään mennes. Sit ku se puhelu loppu niin muistan hyppineeni ihan onnes sohvalla ja juoksin ympäri taloa ja höpötin ittellelleni jotaki sekavaa, en ees muista mitä. Muistan vaan, että olin ihan super ilonen, että tein sen. Seuraavat päivät sit tein mun hakemusta, ja pohdin vaikka kuinka paljo, mitä haluan kertoa ja millanen oon ja miksi ja mitä. 

Jossain vaiheessa sain kutsun haastatteluun ja voi luoja ku mua jännitti. En kertonu kellekkää, että oon menos haastatteluun, koska en halunnu kuulla mitään neuvoja asiaan liittyen. Mun haastattelu taas meni mun mielestä aika huonosti. Jännitin niin paljon, että ei huh. Olin vain hiljaa ihan liikaa, enkä tienny mitä sanoa. Itekseni oon vaan miettiny, että thank god että olin ainut hakija, muuten en olis varmaan päässy vaihtoon. Tai ainaki siltä musta tuntu. Sielä haastattelussa mulle sanottiin, että ne lähettää mut ja muistan kuinka olin ihan super innoissani, mutta ainut mitä sain sanotuksi oli "kiitos". Haastattelun jälkeen kun kävelin pihalle krouvista (missä se haastattelu oli), niin menin istumaan jonnekki penkille. Kädet tärisi ja olin niin innoissani, ettei koskaa aikasemmin. Siinä samalla soitin eka äitin taas hakemaan ja sen jälkeen isälle. HUH. En oo koskaan kokenu mitään vastaavaa. 

Siitä se kaikki sit vihdoin virallisesti alko. Se valtava paperisota, mistä en ikinä olisi selvinny ilman äitiä. Olin niin stressaantunu ja ahdistunu, että olisin vain halunnu polttaa sen paperinivaskan. Tammikuussa puolestaan oli ensimmäinen Rotary ilta. En tienny yhtää mitä odottaa. Sielä meidän piti esitellä ittemme ja sit käytiin läpi kaikkea, mitä tapahtuu seuraavaksi ja sääntöjä ja muuta. Illan huippukohdaksi kuitenki jäi se ku mentiin läpi ihan normaaleja powerpointteja ja sit yhtäkkiä siihen tuli lista nimistä ja siinä peräs meidän kohdemmaat! Ite etin ihan tohkeessa mun omaa nimeä, ja sit ku löysin sen ja sanan Australia sen perästä, niin katoin suu auki sitä vaikka kuinka kauan. Äiti ja isä ja Sami (isäpuoli) höpötti keskenään siinä jo jotain, mutta mulla ei oo mitää muistikuvaa mikä se oli. Katoin vaan suu auki. Sit ku sain itteni taas hereille niin katoin vaan isää ja sanoin "Jösses, mä lähren Australiaan!". Nyt on kyllä jo tammikuun loppupuolta, mutta jos teillä ei oo ollu sitä vielä sielä niin MENKÄÄ hyvät ihmiset. Jäätte paljosta paitsi ja jos ette ite pääse millään menemään, niin järjestäkää joku sinne teidän puolesta. 

Seuraava kokoontuminen oli toukokuussa, Lahdessa. Saattaa olla, että se ei oo sielä tänävuonna. En tiedä. Tämä puolestaan oli koko Suomen Royary vaihtareille. Se alko lauantai-aamulla ja loppu joskus myöhään iltapäivällä. Sielä oli paaaljon lisää tietoa. Tapaat sielä kaikki joiden kanssa lennät yhdessä sun kohdemaahan, saat lisää tietoa sun lentoaikatauluista. Saat myös tietää sun kohdemaan piirin. Eli paljonpaljon jännittävää tietoa. Kannattaa mennä!

Lähdöstä haluan sanoa sen verran, että se tulee niin nopeeta, ettette uskokkaan! Nauttikaa nyt kaikista teille normaaleista asioista. Perheestä, äitistä, isästä, sisaruksista, omasta sängystä ja huoneesta, koulusta ja kavereista. Harrastuksista. KAIKESTA. Meillekki sanottiin näin sielä Lahdessa, mutta en silti jotenki tajunnu nauttia näistä niin paljoa ku mitä olisin voinu. Muistan ku mulla oli laskuri puhelimes. Laitoin sen joskus 100 päivän kohdalla rullaamaan alas ja tadaaa, ei menny aikaakaa ku oli aika pakata ja jännittää viisumia ja muuta. Kuinka jännittävää oli, että joka aamu ku heräs niin siinä oli taas hurja yks päivä vähemmän......

Olkaa muuten ajoissa liikenteessä sen viisumin kans! Luin viime vuonna jonku blogia, jossa se kerto kuinka neljän päivän New Yorkin matka oli jääny väliin ku viisumin kans oli tullu jotain ongelmia. Eikä ne ongelmat ollu edes sen ite aiheuttamia. Joten, ihan ittenne takia olkaa asialla :) 

Kaikki kyseli multa koko aika, että "Joko jännittää?!?!?" , mikä luultavimmin on teillä kaikilla edessä. En koskaan tajunnu, et oon oikeesti lähdössä jonnekkin. En ennenku oli se viimenen viikko jäljellä ja alotetiin pakkaamaan. Sillon ku Bella oli meillä niin muistan ku itkin äitille sitä, että en tuu pärjäämään." Oon liian ujo, eikä mun englanti oo edes kovin hyvä" yhyy. Tais lukiossa olla pelkkää 6sta kaikki enkun kurssit. En muistanu mainita tätä siinä kysymyspostauksessa sillon joskus, mutta joo tuli mulla sittekkin heikkoja hetkiä. En vain muistanu niitä. Uskoisin myös, että se on ihan normaalia jännittää sitä. Mulla se vaan iski sillon viimesellä viikolla. Kaikki tuntu viimeseltä kerralta. Vika päivä koulus mun omien kavereiden kans. Vikat tunnit meidän lukiolla vuoteen ja viimenen koeviikko. Viimestä kertaa isällä vuoteen. Vika halaus mun siskopuolelle ja äitipuolelle. Vika yö mun omas sängys ja kodis. Näin vikaa kertaa mun kavereita ja olin viimesissä säbä harkoissa. 

Ku vihdoin päästiin lentokentälle niin sielä en juurikaa enää itkeny. Mulla oli sielä jo valmiiksi yks kaveri matkassa mukana, jonka kans astuttiin porteista läpi ja heilutettiin heipat meidän perheille ja jatkettiin matkaa. Aika pian se suru muuttu kuitenki jännitykseksi. Viimenen aamupala suomessa lentokentällä ja sit astuttiin koneisiin. Muistan ku vielä katoin alas sieltä pilvien päältä ja ajattelin "Suomi, vikaa kertaa vuoteen". Sen kaiken te tuutte kokemaan. Mutta älkää huoliko, jos minä selvisin niin selviitte tekin :) 

Sit ku meette teidän host-perheisiin niin auttakaa ja olkaa reippaita. Kysykää kysymyksiä ja olkaa kiinnostuneita. Aina ku ahdistaa tai muuten vain ottaa päähän joku asia teidän perheessä, niin muistakaa, että Rotary perheet on vapaaehtosia. Niiden ei siis oo mikään pakko hostata teitä, joten älkää olko kiittämättömiä. Voitte aina sanoa niille, että on huono päivä tai muuta niin heidän ei tarvii ihmetellä, että ovatko he tehneet jotain väärin tai vastaavaa.  Auttakaa ruuanlaitossa, siivouksessa ja muussa sellasissa perus normaaleissa asioissa. Pitäkää huoneenne siistinä, eikä sellasessa sekamelskassa niinku mun huone aina haha.. Okei ei oo niin vakavaa. Mutta esimerkiksi mun toisessa host-perheessä mun host vanhemmat halus, että petaan mun sängyn joka aamu ja vaikken varmaan koskaan oo pedannu mun sänkyä aamulla niin ku kiltisti tottelee, niin hyvä tulee! Kokkailkaa myösteidän perheille jotain suomalaista ainaki kerran sinä aikana ku ootte kysesessä perheessä. Tuokaa myös mukananne jotain pientä, jokaselle perheellenne. Jotain perus suomalaista. Ite toin suklaata ja sen lisäksi salmiakkia maistiaisiksi. Toi muutaman pienen muumi-pyyhkeen, alvar-aalto maljoja (niitä sellasia pieniä :D ), pienen kirjan nimeltä "Meet the Finns", mikä oli tosi hyvä! Eikä sen tarvii olla mitään valtavan isoa, mutta kuitenki jotain, että osotatte, että ootte muistanu teidän perheitä. 

Älkää myöskään suunnitelko liikaa omia menoja ja tekemisiä kysymättä host-perheeltänne, koska you never know voi olla, että ne on jo suunnitellu sulle jotain. Mulle on täälä kerrottu, että kyseisestä asiasta on aikasemmin ollu ongelmia. Ei varmaan oo kovin kiva sille host-perheellekkään jos ne on järjestäny sulle jotain, ja ainut mitä saat sanotuksi on "mulla kyllä on menoa jo sillon.... ". Ite en koto-Suomessa juuri koskaan raportoinu kellekkään mitä tein. Menin ja tulin suhteellisen vapaasti, mutta älkää tehkö niin eidän kohdemmaissa. 

Sit rotareihin. Jos teidän Rotary-Clubi haluaa teidän menevän kokouksiin niin menkää. Älkää jaksako ruveta siitä valittamaan tai muuta, vaikkei ne aina välttämättä ookaa kaikkista mielenkiintosimpia. Rotarit on kuitenki ne jotka teistä pääasias pitää huolta, ja kyllä niitä kiinnostaa mitä teille kuuluu ja mitä te teette. Olkaa tekin aina kiinnostuneita mitä niille kuuluu ja yrittäkää opetella nimiä. Mun nimimuisti on olematon ja en todellakaan muista kaikkien 55 ihmisen nimeä mun Rotary-Clubista, mutta joka kerta mennään parempaan päin! Samalla ku ootte mukavia teidän rotary-jäsenille niin ne järjestää teille kaikkea mukavaa tekemistä. Ite oon ollu mun rotary ihmisten kans vaikka ja missä. Kaikenlisäksi jos et meinaa päästä jonnekki niin aina löytyy joku joka on vapaaehtonen kuskaamaan sua. Mulla olis jääny kokonaan väliin mm. yks rotari viikonloppu ja huippkohtana on se, että yks mies mun clubista ajo Sydneyyn ihan vaan sen takia koska mulla oli liput One Directionin keikalle ja muuten en olis päässy menemään. Kotona oltiin 1 aikaan aamulla ja tämän kyseisen miehen piti olla töis jo viideltä aamulla. HUH. Kuinka moni lähtis ajamaan toisen takia tollasen syys takia?! Recpect. Ja muistakaa aina kertoa, että arvostatte sitä, että ne kuskaa! Niin ja kiittäkää. 

Suomi-esitelmästä sen verran, että älkää viittikö tuhlata suomipäiviänne sen tekemiseen. Ite tein sen kokonaan täälä Ausseissa. Ihan turhaan rotarit pelotteli siitä etukäteen ja muutenki tuhlasin ihan liikaa energiaa koko asian ajattelemiseen. Teillä kyllä tulee olemaan aikaa tehdä se sielä kohdemmaassanne, ja jos rotarit laittaa sen liian nopeeta niin aina voitte sanoa, että voisko sitä siirtää vähäsen myöhemmälle. 

Teillä tulee ihan varmasti paljon asioita eteen siellä, minne ikinä oottekaa menossa, mitä ette ikinä osannu edes kuvitella. Niin hyviä ku huonojaki ja just ne huonot on ne mitkä kasvattaa teitä ihmisenä. Tuutte huomaamattanne muuttamaan ajatusaailmanne ihan päälaelleen. Tuutte myös huomaamaan, että ne asiat, jotka ennen oli teille tärkeitä ei merkitte nykyään enää yhtään mitään ja jotkut asiat joita piditte itsestäänselvinä niin on muuttunu asioiksi, joista enää nykysin vaan haaveilette. Osa teidän kavereista ei tuu tuntemaan teitä enää ku palaatte takasin Suomeen tai sä et välttämättä enää edes halua olla joidenki sun aikasempien kavereiden kans tekemisissä. Kaikki tulee muuttumaan. Asiat ei oo huonommin tai paremmin ne on vain erilailla. 

Ite aina ku masentaa tai itkettää tai jännittää niin sanon itelleni "Tänne tultiin kasvamaan!". Se toimii mulla aina. Sen jälkeen on seuraavat kaks sekunttia parempi olo ja sit sanon sen taas uudestaan. Hoen myös itelleni kuinka "Ei se oo niin vakavaa!". Mikä on totta. Nimittäin teidän vaihtovuotenne aikana tuutte olemaan se, joka mokailee koko ajan. Puhuu mistä sattuu, ihan vaan siks, koska et tunne sanoja ja tekee mieli vain höpöttää jotain. Sillon ku opitte nauramaan itellenne, niin voitte olla varmoja, ettei teillä oo mitään hävittävää!

Teidänki siis kannattaa keksiä itellenne joku lausahdus, mihin uskotte niin paljon, että se tekee teidän olosta paremman vain sanomalla sen itellenne. Kannattaa keksiä se suomeksi, niin teidän ei tarvii hävetä sitä jos se on joku supernolo, ku kukaan ei tiedä mistä te puhutte! 

Mutta kaikenkaikkiaan pitäkää aina mielessänne, että mitä ikinä teillä tuleekaan sielä eteen niin te pystytte siihen. Koska if you can dream it, you can do it! ♥

Maija

Vinkkejä host-perheille

Heeeei! 

Kirjotin jo yhden valtavan pitkän kirjotuksen missä oli vinkkejä myös vaihtareille, mutta poistin sen vahingos! Hyvä minä. Joten koska mun oma perhe ja muutama tuttava perhe hostaa pian poikaa Uudesta-Seelannista niin päätin, että teen nämä tämmösissä osissa niin saadaan nopeemmin valmista ! Haha

Yritän kertoo tän sillain, et mikä mun mielestä on mulla ollu hyvin ja mikä huonosti. Se ei silti tarkota, että jonku toisen mielestä nää samat asiat on tärkeitä, mutta minkäs teet.

Olin skypettäny mun ensimmäisen perheen kans jo aikasemmin, mikä teki mulle siittä jotenkin tosi helpon alun. Vaikka tottakai jännitin ja olin innoissani tänne Australiaan saapumista, niin se teki siitä silti helpompaa kun tiesin jo vähä minne olin menossa. Sinä ekana ja saapumis päivänä olin ihan älyttömän väsyny ja oli jotenki sellasessa pienessä paniikissa ku tajusin, että täälä mä tuun asumaan seuraavan vuoden. Ei jotenkaa tuntunu kodille sillon, mutta kyllä siihen tottu. Mun eka host-äiti melken pakotti mut soittamaan takasin kotiin, sinne Suomeen, koska se ajatteli, että se auttaa mua niinku se autto sitä sillon ku sen oma tyttö oli Suomessa vaihdossa. En kuitenkaa olis halunnu soittaa, mutta sen mieliksi vollotin äitille puhelimeen kaks minuuttia, mistä ei ollu pätkääkää hyötyä. Joten jos teidän vaihto-oppilaalla on joskus paha olla tai koti-ikävä niin voitte kysyä, että haluaako se soittaa kotiin tai muuta. Mutta älkää koskaa painostako. Ja tää koskee muitaki asioita ku vaan kotiin soittelemista. 

Esimerkiksi jotkut ihmiset painostaa ihan luonnostaan erilaisiin asioihin. Vaikka jos joku tulee teille kylään niin sit kysytään, haluakko kahvia/teetä tai mitä ikinä ja vaikka sanois ei niin silti jatketaa tyrkyttämistä niin kauan kunnes se henkilö on niin ahdistunu, että sen pitää ottaa se kupillinen kahvia vastaan, vaikkei ees tekis mieli. Joten pliiiiiis uskokaa, että jos joku sanoo ei niin se on sillon ei. Tää on vähän eri asia jos kyseessä on joku vanha kaveri tai týstävä, perheenjäsen tai kuka tahansa, muttaku kyseessä on ihminen jonka oot tuntenu vasta hetken, joka on just tullu Suomeen omasta kotomaastaan, niin älkää viittikö aiheuttaa toisella ahdistusta tollasilla turhilla asioilla, vaikka uskonki ettei kukaan sitä pahallaan tee. 

Ottakaa se vaihto-oppilas osaksi perhettä, niinku oma lapsi. Muistakaa kuitenki sillon ku esittelette sitä jollekkulle niin mainita, että se on vaihto-oppilas joka asuu teidän kans. Kuulin joskus tarinan siitä kuinka jonku vaihtarin host-äiti ei koskaa kertonu ihmisille joille se esitteli tän vaihtarin, että se on vaihtari eikä oma lapsi. Hetken päästä tästä host-äidistä liikku jotain juorua, että se petti sen miestä :--D 

Niin takasin siihen omana lapsena pitämiseen. 

Esim. Jos vaikka meette joskus ulos syömään, niin maksatte sen annoksen, jos maksatte omien lastenne annoksen. Mä ainaki koen sen jotenki ahdistavana jos mennään koko perheellä ulos syömään ja sit illan päätteeksi sanotaan, että sä maksat oman ruokas. Mulla on käyny niin. Tuntuu siltä niinku olis joku vieras, eikä mikää perheenjäsen. 

Laittakaa myös sille vaihto-oppilaalle jotain sääntöjä. Ei mitään valtavia, ei edes niin tarkkoja ku teidän omille lapsille. Mutta pyytäkää sitä joskus siivoomaan huoneensa, imuroimaan tai tyhjäämään astianpesukone tms. Ei liika usein, mutta kuitenki. Tehkää sen olo kotosaksi olemalla kiinnostuneita sen menemisistä ja kuulumisista. Ei kuitenkaa mitää ylimääräistä urkkimista tai tenttaamista, antakaa sen ansaita teidän luottamus. Tämäki vaihtelee tietenki eri henkilöiden kohdalla, ja myös sen onko se luottamus rikottu jo. 

Järjestäkää tekemistä ja jos tämä vaihto-oppilas haluaa mennä jonnekki tai haluaa järjestää jotain tekemistä itelleen niin antakaa mennä (jos se luottamus on ansaittu). Älkää olko liika tarkkoja kotiinpaluu ajoista, paitsi jos teillä on kotiinpaluu ajat teidän omille lapsille niin laittakaa vaihtarillekki. Olkaa kuitenki tasa-arvosia. Olkaa valmiita kuskaamaan vaihtaria siinä missä omaa lastanneki ja kysykää jos se haluaa alottaa jonku harrastuksen ja kertokaa eri mahdollisuuksista mitä teidän paikkakunnallanne on. Laskettelumahdollisuuksista, varsinki tälle Uus-Seelantilaiselle!! Kertokaa kuinka kaikki toimii, kuinka harrastuksen voi alottaa ja missä, millon ja paljoko se maksaa. Auttakaa sitä sen alottamisessa ja selvittäkää noi edellä mainitut asiat valmiiksi, niinku luultavammin selvittäisitte omille lapsillekkin. 

Auttakaa löytämään hyvä ja halpa puhelinliittymä ja kuinka sen maksaminen sujuu. Ja varmistakaa, että se ymmärtää paljoko sillä on aikaa puhua, tekstata ja kuuluuko pakettiin nettiä. Auttakaa koulun alotuksessa. Ostakaa sille valmiiksi joitan kyniä ja kumeja ja muuta mitä Suomen lukiossa nyt yleensä tarvii. Myös oppikirjat. (Äiti ja Marjatta, antakaa Sam'ille mun kirjoja! Älkääkä antako sen tuhota niitä, ainakaa niitä mitä meinaan kirjottaa! haha ) 

Älkää pitäkö mitään itsestäänselvyytenä. Ei edes meidän perus asioita, niinku vaikka suihkun käyttämistä. Suihkut on nimittäin tosi erilaiset tällä puolella maapalloa. Varottakaa myös, että saunassa ollaan alasti. hah. Kaikkialla katsokaas ei suhtauduta ihan samalla tavalla alastomuuteen ku Suomessa. 

Rotareilla on myös nää "First night questions", mutta en oo missään vaiheessa käyttäny niitä. En vaan jotenki pidä niitä sellasena luonnollisena tapana alottaa elämä jonku kans :D Oon kyllä kyselly kysymyksiä sitä mukaa ku on tullu mieleen, ja kyllä mun host-perheet on ainaki ihan oma alottisestikki kertonu mulle asioita. Joten host-perheille vinkiksi, että jos joku on niinki minä eikä halua käyttää sitä paperinivaskaa, niin istukaa silti alas ja keskustelkaa siitä millai asiat toimii niillä kotona (sen vaihtarin kotimaassa ja omassa kotona siellä) ja kuinka asiat hoituu teillä sielä. Meidän vaihtareiden tehtävä on sitte vaan sopeutua. Ja ite voin ainaki olla ylpeä siitä, että oon löytäny jokasesta host-perheestä kodin, vaikka ne onki ollu tosi erilaisia kaikki, ku mun oma koti Suomessa. 

Muistakaa kysyä allergioista ja ruokatottumuksista. Ite tulin tänne sillä asenteella, että maistan kaikkea ja niin oonki tehny. Oon löytäny uusia ruokia jotka on tällä hetkellä yksiä mun lempi ruuista, mutta oon myös löytäny ja maistanu sellastaki kuraa ettei ikinä enää. Joten antakaa sille vaihtarille mahdollisuus maistaa kaikkea, mutta älkää pakottako. Uskokaa myös jos se sanoo, että ei pidä jostain ruuasta ja yrittäkää muistaa se. Esim mun perheeti tietää etten voi sietää avokaadoa, ja laittaa sen aina salaattia tehdes omaan kulhoonsa. Ihan vaan mun takia. Älkääkä ottako sitä itteenne. Ei se oo teidän vika jos se ei siitä pidä. Mutta pitäkää kuitenki raja jossain. Siinä vaiheessa ku mikään ruoka ei maistu tai näyttää siltä, että toinen on kuihtumaisillaan ku ei millään pysty sopeutumaan paikalliseen ruokakulttuuriin niin puuttukaa asiaan. Kysykää vaikka ihan alunperinki, että mitä se normaalisti syö aamupalaksi tai muuta, mutta se ei silti takota, että jos tämä vaihtari syö joka aamu aamupalaksi pannukakkuja (mikä on aika yleistä täälä), niin ei teidän todellakaa tarvi nousta aamulla tekemään sille pannukakkuja. Ehkä ekana aamuna voitte tehdä sen olon kotosaksi. Niinku mulle tuotiin kuumaa kaakaota sänkyyn ekana yönä ausseissa. Tuli heti sellanen kotonen olo ja muutenki turvallinen olo, että jotakuta kiinnostaa ja joku välittää. Ei se tarkota sitä, että teidän pitää joka aamu tehdä se, mutta kumminki :) 

Muistakaa antaa myös aikaa kotiutumiseen, älkääkä riepottako sitä ensimmäisenä päivänä ympäri Kauhajokea (tai mitä ikinä, missä asuttekin). Muutenki jo tarpeeksi väsyny, ekä pahemmin vois kiinnostaa missä Kauhajoen sittari sijaittee. Mua vietiin ensimmäisenä päivänä ensi ooppera talolle ja sit tapaamaan mun Rotary-Clubin presidenttiä ja olin niin kuollu, että en muista siitä tapaamisesta mitään. Se ei tarkota sitä, etteikö mua olis kiinnostanu, mutta sen jälkeen ku et oo nukkunu kahteen päivään, niin antakaa nyt vähän aikaa. Tiedän, että host-perheet on uuden perheenjäsenen saapumisesta tosi innoissaan ja onhan se aina jännittävää, mutta ku mietitte mistä asti tää meillekki kesällä tuleva vaihtari on matkustanu, niin antakaa sen olla tylsä ekana päivänä, älkääkä välttämättä sillon heti luettele kaikkia kotitöitä ja muuta. Antakaa toisen nukkua jetlag alta pois. 

Sit rotary säännöistä. Sielä on sääntöjä jokaselle asialle, mikä on hyvä, mutta olkaa kuitenki realistisia joidenki asioiden suhteen. Esimerkiksi suomessa jonku musiikin lataaminen tai muutenki ihan minkä lataaminen tahansa ei kuluta teidän nettiä niin paljoa, ettäkö se pitäis kieltää. Tai jos ite otatte vaikka saunakaljan ja niin tarjotkaa sille vaihtarillekki jos koette sen sopivaksi. Rotary säännöt sanoo, että host-perheen kans alkoholin nauttiminen on ihan luvallista. Joten älkää olko liika tiukkapiposia. Riippuu toki ihan vaihtarin iästä ja muuta, mutta esim tämä poika joka tulee meille niin täyttää nyt Suomen keväällä 18, niin ei oo kovin vakavaa, jos annatte sen juoda ruuan kans lasin viiniä tai ottaa saunakaljan. Eikä sen vaihtarin tietenkää oo pakko myöntyä ja kaiken lisäksi  Tehkää niinku teidän perheessä ootte tottunu tekemään. 

Ja tähän loppuun pakko sanoa teille jotka on tuominnu vaihtareita muista maista niiden ulkonäön, ensivaikutelman tai minkä syyn ikinä tahansa, niin unohtakaa se. Ette te oo koskaa asunu ulkomailla (en nyt sano ettei kukaan oo, mutta kai harva kuitenki). Ihmiset kuvittelee, että kaikkialla muuallaki toimitaan samalla tavalla ku niiden kotomaassa. Esim ku tulin tänne niin yllätyin kuinka kaksnaamasuus on ihan normaali sana täälä, suomessa se on kirosana ja kaksnaamasuus on pahasta. Ei se täälläkää oo hyväksyttyä, mutta kuitenki sillä sanalla on erilainen merkitys. Älkääkä vain sanoko, että "Suomeshan on ihan sikana kaksnaamasuutta, kuinka voi muka... " Plapla. Älkää väittäkö että tiedätte jos ette tiedä. Voitte ihan hyvällä sanoa, ettei täälä toimita noin. Kuinka joku vois tietää meidän kulttuurista heti alkuunsa niin paljon ku te tiedätte. Puhun (okei kirjotan) tässä myös itelleni, koska myönnän sortuneeni itekkin tähän. Nyt kuitenki tajuan, että ikinä enää en tuu niin tekemään. Ei meitä vaihtareita myöskää kiinnosta onko sun englanti millasta vaan meitä kiinnostaa millasia ihmisö ootte ja ne jotka tulee esittäytymään ja on kiinnostuneita niin ne on niitä joista tulee sille vaihtarille niinku siskoja, veliä tai mitä vaan. Teistä kasvaa sille tukiverkosto, josta se on ikusesti teille kiitollinen. Se on se mitä me muistetaan ei se millasta enkkua sä puhut Joten pää pystyyn ujot Suomalaiset ja olkaa ylpeitä siitä mitä ootte :) 

Jos heräs mitään kysymyksiä, kommentteja tai muilla vaihtareilla on jotain omaa mielipidettä niin laittakaa rohkeesti tulemaan kommenttia :) Haluaisin mielelläni kuulla muidenki mielipiteitä. 

Ja kertokaa jos tästä ei ollu mitään apua, niin pohdin lisää. ahah

Seuraavaksi (tai ainaki piakkoin, jos en keksi jotain ennen sitä) kirjotan sen teille tuleville vaihtareille suunnatun vinkkilistan. Niin sitäki varte olis mukava tietää, millasia vinkkejä haluutte :) 

Tsemppii hosteille ;) 

Maija 

Joulu ja uusivuosi

Heilloooou!

Nyt on virallisesti puoliväli ylitetty! En pysty uskomaan, että oon oikeesti puolessa välissä jo. Sillon ennen mun lähtöä, kun puhuttiin kaikkien kans mun vaihtovuodesta ja kauanko se kestää ja muuta sanoin aina, että se on vaan vuoden. Mulle sanottiin, että se aika lentää sielä. En koskaan oikeesti uskonu sitä. Sama ku vuosi vaihtuu Suomessa ja kaikki ihmettelee, et minne se vuosi taas katos, niin ajattelin sen samalla tavalla. Ajattelin, että niin se menee. Vaikeita aikoja tulee ja menee. Niinhän se onki menny, mutta muistan jo ensimmäisen kuukauden jälkeen ku ajattelin, että minne se kuukausi meni.

Mutta nyt tosiaan ollaan puolessä välissä ja joulu ja uusivuosi ylitetty! Aina peloteltiin, että kuinka joulu on vaihto-oppilas vuoden vaikeinta aikaa, ja kyllä täytyy myöntää, että koti-ikävä iskiki varsinki 25 pvä ku täälä vietetään joulua. Istuttiin jouluruokapöydäs ja sitte mun host-äiti pyysi kaikkia sanomaan muutaman sanan ja siinä samas pillahdin itkuun. Sitte mun host-isäki alkoo itkeä ja siinä me sitte itkettiin. Okei, joo sillä siitä ikävästä selvittiin ja nyt on taas kaikki hyvin :')

Mun joulu meni kaikenkaikkiaan kuitenki tosi hyvin. 24 päivä ei täälä tosiaan juhlita yhtään mitään, vaan jouluaatto on vasta 25 päivä. Joulupukki normaalisti käy sinä yönä ja tuo lahjat aamuun mennessä ja koska nämä kaikki oli niin onnes odottanu lahjoja, niin ne tuli herättämään mut 8 aikaan aamulla (koska muuten olisin nukkunun koko päivän.. ). Aluksi "avattiin" meidän joulusukat! Mikä oli itseasias tosi hauskaa ja uutta. Eipä Suomes paljo joulusukkia näjy. Mun joulusukasta paljasu kaikkea pientä, mm. karkkia, kasvonaamio, kenguru lelu, kynsiviila, ja rasvaa, jos polttaa ittensä auringos (se on melkein tyhjä jo.. ) . 

Sen jälkeen syötiin pannukakkuja aamupalaksi,  jonka jälkeen availtiin loput lahjat. Olin avannu jo edellisenä iltana suomen jouluaaton kunniaksi mun Suomi-paketin ja oli ihana yllätys miten moni oli mua muistanu niin täältä ausseista ku sieltä kotosuomestaki :) KIITOS <3 Joululahjojen avaamisen jälkeen alettiin tekemään jouluruokaa, mikä sisälsi erilaisia salaatteja, kalaa, ostereita, katkarapuja jne. Oli kyllä tosi erilainen jouluruoka, mutta ei valittamista, hyvää oli :'3 Jouluruuan jälkeen kaikki meni nukkumaan, haha. Kello oli jotain kolmen aikaan ku menin nukkumaan ja heräsin siinä 7 aikaan.. Normi päikkärit. Loppu ilta meni rentoutuessa ja jonku uuden joululahjana saadun leffan kattomisessa.

Violetti sukka missä on M, niin on mun :) 

Mun ja Jasperin tekemä joulupuu! :D Näyttää ihanalle ku on pimeetä!

Joulupöytä. :) Noi tötteröt sisältää aina sellasen paperisen joululakin, jonku maailman kuivimman vitsin ja jonku pienen tavaran. Se on sellanen pienimuotonen kisa, toinen ottaa toisesta päätä kii ja toinen toisesta ja sit vedetään, se repee jommasta kummasta päästä ja pamahtaa sillai ärsyttävästi, ja se kummanko päästä se repee niin häviää ja se toinen saa kaiken sen roinan sieltä sisältä.. :D

26 päivä täälä puolestaan on Boxing Day, ei mitää tietoa, mistä se nimi tulee, mutta se on kuitenki sellanen yleinen juhlapäivä, jollon jokapuolella on erilaisia juhlia ja bileitä. Niin oli meilläki kotona partyt tollon ja haettiin Sofia Wollongongista meille aamupäivällä ja 12 jälkeen alko meille tulemaan muitaki ihmisiä. Oli musiikkia ja hyvää ruokaa ja juomaa. Ei valittamista :)

27 päivä lähdettiin Sofian kans Sydneyyn. Kierreltiin sielä vain ihan normaalisti kauppoja ja käytiin syömässä. Tajuttiin sitte, että kumpaakaa ei kiinnosta shoppailla, joten lähdettiin elokuviin. Ei tiedetty yhtää mitä sielä on menossa ja mentiin kattoon "American hustle", joka oli yks surkeimmista leffoista mitä oon ikinä nähny.. Ei kannata mennä kattomaan :D (Olis toki voinu olla parempiki jos olis jaksanu keskittyä.. LOL ) Sen leffan jälkeen Sofia lähti takasin Wollongongiin ja Lilla (Unkarista) ja sen host-isä tuli hakemaan mua. Jäin siis viikoksi Sydneyyn Lillan ja Lillan host-vanhempien kans. Niillä on asunto tosi lähellä Sydneyn keskustaa, joten sieltä oli helppo ottaa bussi. Ekana päivänä pidettiin vain picknic, mutta muuten koko viikko kulu tosi nopeeta! Käytiin shoppailemassa joulualessa ja sen lisäksi ostin vihdoin itelleni uuden puhelimen! Viikon aikana käytiin myös veneilemässä Harbour bridgen ja Ooppera talon ympäristössä. Käytiin akvaariossa, Bondi-beachillä, Cricketti pelissä, ulkona syömässä ja Darling harbourilla. Oli tosi ihana viikko, jälleenkerran.

Darling Harbour

Eka Cricketti peli !! Olin niin ylpee itestäni ku tajusinki siitä jotain :D 

Maailmankuulu Bondi-beach :) Joka oli niin täynnä ihmisiä, että huh

Akvaariosta :) 

Nähtiin haita !! 

Kyseinen hemmo ei paljo hölmömmältä voisi enää näyttää :D haha

Vielä hymyylytti, mutta ei seuraavana päivänä ku tajusin, että olin polttanu mun selän... TAAS. Olis ollu kiva jos olis jääny toi kukkakuvio tosta paidasta mun selkään :D

Uutenavuotena mentiin puolestaan Harbour bridgen ja Oopperatalon vieressä olevaan puistoon. Mentiin sinne 10 aikaan aamulla jonottamaan, koska kyseiseen puistoon päästetään vaan noin 17 000 ihmistä sisään. Noin 4h jonottamisen jälkeen päästiin vihdoin sisälle ja sielä me sitte pidettiin picknickkiä koko päivän. Ilotulituksia oli eka 21:00, 22:30 ja suurimmat sitte 00:00. Oli tosi ikimuistoinen ilta, vaikken kyllä usko, että haluan koskaa enää jonottaa neljää tuntia ilotulitusten takia..

Oli mielettömän kuuma jonottaa.. Auringos ihan varmasti lähempänä 40 astetta lämmintä. HYI

Pahoitteluni, että tää postaus on näin sekava, mutta täs välissä on tapahtunu niin paljon, ja koko ajan tapahtuu taas kaikkea lisää, joten en millään ehdi/ jaksa kertoa jokasta pientä yksityiskohtaa, mutta jos joku asia jäi mietityttämään niin laittakaa toki kysymyksiä tulemaan, vastailen niihin aina ku on aikaa :)

Ja vielä muutama asia. Tervettuloa kaikille uusille lukioille :D Oon kyllä aikasemminki sanonu, mutta se on aina sellanen pieni päivänpiristys :) And one more thing.. Mainitsinki, että ostin uuden puhelimen, ja niinku lupasin, niin tein vihdoin sen instagramin, josta mut löytää nimellä: maijjami_ Sielä ei vielä oo muutaku 2 kuvaa, mutta yritän parhaani aina kuvailla sinne kaikkea. Ja jos omistatte snapchatin niin mut voi lisätä nimellä: maijjami (ilman tota instagramin alaviivaa tuolta lopusta).

Nyt oon kotona vhän pidemmäin aikaa ja mulla on muutamia postaus ideoita, joten toivon, että mulla on aikaa kirjotella taas piakkoin :) 

See yaa!

Maija

Kuulumisia!

Aika on kulunu täälä tosi nopeeta. Oon menossa koko aika, ja sen vähän aikaa kun oon kotona niin oon yleensä liika väsyny tai muuten vain laiskottaa niin paljon, etten jaksa alkaa takkuumaan tämän netin kans. Sen vuoksi siis en oo aika pitkään aikaan kirjotellu...

Niinku sanoin, niin oon menossa aika paljon, joten tänä parin viikon aikana on taahtunu tosi paljo kaikkea.  Esimerkiksi se Melbourne, josta en oo vieläkään kertonu teille mitään... Meillä tosiaan oli tosi ihana viikko siellä. Mentiin Celesten, mun host-äidin kanssa junalla maanantaina ja mun host-isä tuli junalla tiistaina (Jasper oli menny Melbourneen jo aikasemmin). Junamatka kesti tuskaset 10h. Melbournessa, vaikka sää ei juuri suosinut, niin keksittiin kyllä paljo kaikkee kivaa tekemistä. Käytiin muutamissa näyttelyissä, mitkä itseasias oli tosi mielenkiintosia. Mun suosikiksi ehdottomasti jäi näyttely, jossa esiteltiin oopperoissa, näytelmissä ja elokuvissa käytettyjä vaatteita ja asusteita, jotka oli osasta niin upeita et olis tehny mieli vaan sovittaa niitä haha. Näyttelyiden lisäksi oltiin shoppailemas ja muutamana päivänä oltiin vain kiertelemässä ympäri Melbournea ja tän viikon aikana Jasperilla oli myös muutama haastattelu muutamaan eri yliopistoon. Viikko päätettiin piknikkiin mun host-perheen kavereiden ja sukulaisten kans. Oli kaikin puolin ihana viikko, tuskasista junamatkoista ja kurjasta kelistä huolimatta! :) 

Melbournen jälkeen olin vielä neljä päivää koulussa ja perjantai aamulla alotin joululoman / kesäloman ja lähdin Wollongongiin Sofian työ. Sofia on siis toinen Rotary vaihtari Suomesta ja tunsin sen jo ennen vaihtoon lähtöä. Kokkailtiin perjantaina melkein koko illan. Vietettiin Suomi-päivää! Tehtiin makaroonilaatikkoa, korvapuusteja, mustikkapiirakkaa, piparkakkuja ja riisipuuroa. Illalla katottiin vielä joulutarina ja käytiin kattoos taloja jotka on niin överejä niiden joluvalojensa kans.. Oli kyllä toisaalta ihan hauskaa käydä kattoos kokonaista katua, joka oli täynnä jouluvaloja. Suomessakun sellasta ei kovinkesken nää. Loppuhuipennukseksi nähtiin joulupukki jolla oli sellanen valtavankokonen ilmalla täytetty maha ja reidet ja sit sen maailman surkeimman tekoparran takana oli sellanen 18-19 vuotias superlaiha poika pienen päänsä kans... Teidän olis pitäny nähdä se ku se juoksi.. Meinattiin kuolla nauruun, silmät vuoti vedestä ja me ei vaan pystytty lopettaa nauramista. Se oli ehkä surkein joulupukki mitä oon ikinä nähny... Loppu ilta kulu kuulumisia höpötelles ja muutenki nauraes, nukkumaan päästiin vasta aamu neljältä ja seuraavana päivänä oli haikee lähteä.. Onneksi tuo höpsö ei asu liika kaukana! Heh

Lauantaina ku tulin takasin kotio Sofian luota, lähdettiin melkein heti mun host-perheen kavereiden luo illalliselle, missä sitte vietettiin aikaa iltamyöhälle. Alkuviikon vietin pienehkössä koomassa, ja nukuin joka yö ainaki 14h. En tiä mistä tää väsy on peräsin, mutta minkäs teet. Ei mua kyllä sen 14h jälkeen enää nukuttanu, mutta kumminki.. Päivät katoin Jasperin kans leffoja, iltasin autan aina host-äitiä kokkailemaan ja muutenki ne päivät oli vain ihanan rentouttavia. Torstaina puolestaan lähdettiin 9 kaverin kans telttailemaan, mun kaverin tontille. Ja ku sanon tontti niin täälä se ei tarkota semmosta perus takapihaa vaan oikeesti kilometri kaupalla markkia. Pystytettiin sitte meidän teltat vähän matkan päähän niiden kodista. Oltiin siellä lauantai aamupäivään asti. Aikaa me kulutettiin pelaamalla erilaisia pelejä. Lautapelejä, korttipelejä jne.. Nukuttua en saanu juuri ollenkaan, koska sielä teltassa oli ahdasta ja kuuma, mutta pääasia, että meillä oli kuitenki ihan super kivaa :) Perjantaina kun lämpötilat kohos lähemmäs 40 astetta ja aurinko porotti niin, että näytän ihan tomaatille, ku paloin niin kivasti, niin päätettiin lähtee joelle uimaan. Mikä osoittautui maailman parhaimmaksi ideaksi, koska olisin varmaan kuollu siihen kuumuuteen... Joella oltiin aamu 9stä iltapäivä 5 asti.. Se tunne ku pääsin kotio, ensimmäisenä suihkuun ja kamala läjä rasvaa joka puolella, koska poltin itteni kyllä aika pahasti. Valitettavasti mulla ei oo ku muutama kuva... 

Tänään, sunnuntaina lähdettiin Sydneyyn mun host-äidin veljen luo, jonne tuli näiden muitaki sukulaisia. Vietettiin sielä jonki sortin pikkujouluja ja osa jako lahjoja. Mäki sain ihanan tuoksusen saippuan ja kynttilän ja kilon suklaata. haha. Oli tosi ihana nähdä näiden sukua ja ruokaki oli hyvää, joten ei mitään valittamista :) 

Muutaman seuraavan päivän sisällä tänne meille tulee lisää näiden sukulaisia, joiden kans vietetään sit joulu, joka täälä on 25 pvä. Mun joulufiilis on kyllä niin hukassa, en oo ostanu mitään joululahjoja, koska en vaan pysty ajattelemaan mitään jouluun liittyvää. On vain niin outoa, ku on 40 astetta lämmintä ja meidän perheellä ei oo ees joulukuusta (tehtiin meidän oma joulupuu, laitan kuvaa myöhemmin :). Joten sinne suomeen tulee jotain joululahjoja jossain vaiheessa, ei mitään hajua koska. Sitte ku saan ne valmiiksi, joka toivottavasti tapahtuu edes joskus. Muistakaa, että ootte kuitenki mun mieles ja toivon, että teillä kaikilla on sielä ihana joulu, joululoma ja uusivuosi :) Ite meen takasin kouluun vasti 29.1 ja sitte onki jo puoliväli ylitetty!

Toivottavasti palailen piakkoin!

See ya my loves and merry Christmas to you all ! ♥

Maija

Vastauksia

Mooi :) Tässä tulee vastauksia teidän kysymyksiin. Oon tosi ilonen, että ootte kyselly noinki paljon ja valitettavasti tämä tulee olemaan sellanen romaani, että huh, mutta toivottavasti siitä on jollekki apua! Noni here we go..

"Mitä teet yleensä vapaa-ajallas siellä?"

Mun vapaa-aika kuluu millon missäkin. Ekassa perheessä, jossa olin siis kuukauden, niin en tehny juuri mitään. Se aika kulu täysin siinä, että yritin oppia kaikkea uutta. En tajunnu sitä sillon, mutta jälkeenpäin ajateltuna ei haittaa ollenkaa, että mulla oli sillon aikaa levätä koko jet lag pois, ja olla ihan kaikes rauhas.

Toisessa perheessä kävin kolme kertaa viikossa salilla (ei auttanu) ja viikonloppusin olin aina jossain. Mun host-perhe järjesti mulle ihan mielettömästi ohjelmaa. Olin kolmen kuukauden aikana ehkä kaks viikonloppua kotona, ja sillonki niillä oli jotkut sukujuhlien tapaset tai muuten vain ne tarvi mun apua jonnekkin. Se aika kulu ihan mielettömän nopeeta.

Kolmannessa pärheessä lähden kouluun varttia vaille 8 joka aamu ja oon kotona viideltä iltapäivällä, ja sit heti aletaan yleensä kokkaamaan mun host-maman kans illallista ja se on valmiina yleensä 8 aikaan illalla, jonka jälkeen katon joko TV'tä tai teen jotain koulujuttuja ja meen nukkumaan. Joka päivä samalla lailla, eikä mitään valittamista, ton kiireisen kolmen kuukauden jälkeen on ihan kiva olla vähän rauhallisemmin. Viikonloppusin nään kavereita tai sitte muuten vain oon jossain pyörimässä, en tiä miks mutta oon koko aika menossa! Mikä on kyllä hyvä, näin saan tosi paljon enemmän irti mun vaihto-oppilasvuodesta. Life is good.

"Onks sul jo jotain porukkaa koulus keiden kaa liikut ja ketä ne on? Ketkä on sun parhaita/lähimpiä kavereita siä(jos toisia rotareita ei lasketa) enkä suomessa?"

Löysin mun kaveriporukan heti ekana koulupäivänä! Mun koulun rehtori pyys yhtä tyttöö esittelemään mulle meidän koulua ja siinä samalla se esitteli mulle sen kavereita ja sen saman kaveriporukan kans normaalisti koulussa hengailen. Ne on tosi ihania kaikki, ja mun koulussa ollaan tosi  sekasesti, ettei varsinaisesti oo mitään kuppikuntia. En oo kaikkien kans mitenkää super läheinen, mutta monia hyviä kavereita oon kyllä saanu :)

"Mikä on ollu parasta koko matkalla? "

Parasta on varmaan ollu se, kuinka kotosaa mulla täälä on! haha. Oon kotiutunu tosi nopeesti ja elämä tuntuu jotenki normaalilta :D Mutta oon kans tosi ilonen et oo päässy tekeen asioita, joita sen suomes koskaan varmaan pääsis kokemaan! Niinku Harbour Bridge Climb, One Directionin konsertti, meres uiminen, hellevaatteissa kulkeminen joulukuussa, englannin puhuminen jne..

"Ootko nähny jotai australialaisii eläimii, kuten vesinokkaeläimii, naurulintui tai kenguruita?"

En oo nähny vesinokkaeläimiä, vaikka yritettiin mun host-maman (nro 2. ) kans ettiä niiden vieresestä joesta mulle yhtä niistä haha. Naurulintuja oon nähny ja samoin kenguruita, mutten koalia vielä. Nii ja oon nähny vompatteja ja muita, jotain joiden nimiä en muista ees englanniksi..

"Mikä on ollu paras kaupunki matkallas? "
Sydney on kauniimpi ku Melbourne, mutta Melbournes on paljo ystävällisemmät ihmiset ja täälä arkkitehtuuri on jotenki erilaista, ja muistuttaa jollain tapaa eurooppalaista, joten sanoisin, että Melbourne on kivempi paikka asua, mutta Sydney on silti paras kaupunki missä oon ollu tällä matkalla, varmaan Ooppera-talon ja sen ranta-alueen takia.

"Mitä olisit tehny jos et ois päässy rotareilla vaihtoon? Ootko ollu tyytyväinen Rotareitten toimintaan?"

Oon miettiny tätä kauan, koska Rotary oli mun ainoo mahdollisuus vaihtoon. En koskaa tajunnu hakea useammalta järjestöltä, joten luultavasti olisin hakenu seuraavana vuonna ja olisin tällä hetkellä sielä teidän kans valmistautumas koeviikkoon.
    Ja oon ollu tosi tyytyväinen rotareihin, olo on koko aika turvallinen ku on ihmisä kelle soittaa tai tekstata jos on jotain ongelmia. Ei mitään valittamista. Plussana tietysti nämä mun ihanat rotari vaihtari kamut, joita muilta järjestöiltä ei näin helpolla (tietääkseni) saa.

"Mitkä sun muut maavaihtoehdot oli? Ootko ollu tyytyväinen Australiaan? "

1. The USA
2. Australia ja Uusi-Seelanti
3.Brasilia
4. Kanada

Joku vielä kuitenki kysyy, niin aussit ei ollu mun eka vaihtoehto, mutta en todellakaan oo millään tapaa pettynyt. Oon tosi tyytyväinen australiaan ja tää on muutenki ehkä harvinaisempi paikka matkustaa ku usa, joten ei mitään valittamista :)

"Oletko omaksunut hyvin Australialaiset tavat? Onko Australialaisilla tapoja/asioita mitä et ymmärtänyt aluksi tai mitä suomalaiset ei välttämättä ymmärtäisi?"

No täälä kaikki kutsuu toisiaan "love", "sweetie" jne. Ja aluksi ku mun host isä tuli töistä kotio ja kysy että "How are you honey?" Kattoon suu auki vaikka kuinka kauan ja olin aiva varma, että päädyyn johonki pedari perheeseen ahahahahaha. Aika nopeesti kuitenki tajusin, että ei se asia nyt taida aiva niin olla... Täälä myös halaillaan tosi paljon, mihinkä mun on vieläki vaikeuksia totutella, koska en koskaa tiedä, että pitääkö halata vai eikö pidä ja jotenki se on vain niin outoa halailla kaikkia randomeita! Mutta ei näillä täälä, mitään valtavan kummallisia tapoja ole, joten ihan hyvin me suomalaiset täälä pärjätään!!

"Miksi kannattaa valita Australia? "

Koska Australia on suomalaisille erilainen maa, kieli on se, mitä me ollaan opiskeltu kolmos luokalta asti ja täälä on niin paljon nähtäväää! Teidän silti pitää ite päättää minne te haluutte mennä, ja mitkä kriteerit  teillä on eri maiden suhteen, mutta jos joku miettii australiaa yhtenä maa-vaihtoehdoista niin ette varmasti tuu katumaan jos tänne päädytte :)

"Mikä on sun paras muisto jokasesta perheestä missä oot ollu?"
Ekasta varmasti se kuinka ihanasti ne otti mut vastaan ja anto levätä ku tulin, koska olin tosi väsyny. Myös se, että ne piti mua niinku omana tyttärenä nii se oli tosi ihanaa! Tokasta perheestä se, ku ne vei mua jokapuolelle. Näytti mulle tosi paljon erilaisia asioita, se aika vaan kulu jotenki niin nopeeta. Nyt mun kolmannessa perheessä oon tosi ilonen siitä, että ne on taiteilijoita ja saan taas kokeilla uusia juttuja ja ne on myös tosi saman henkisiä ku minä. Kaikki kolme perhettä on ollu tosi ihania!

"Aijotko joskus palata Australiaan?"

En usko, että tuun koskaan muuttamaan tänne. Muuten voisinki, mutta en vaan pysty, ainakaa tällä hetkellä, asua näin kaukana kaikista, mutta mulla tulee silti olemaan koti täälä aina (oikestaan aika montaki) ja oon ihan varma, että tuun matkustamaan tänne useita kertoja. Maassa itsessään ei todellakaan oo mitään vikaa ja rakastan olla täälä, mutta ymmärsitte varmaan pointin.

"Onko siellä kuinka lämmin nyt? "

Se alue missä asun niin lämpötilat vaihtelee tosi paljon, yhtenä päivänä kuuma ja toisena viilee. Tänään täälä Melbournessa oli ainaki kuuma, varmaan lähemmäs 30 astetta.

"Miten sielä juhlitaan joulua/juhannusta?"

Juhannusta nää ei juhli, koska näiden keski kesä on joulun ja uuden vuoden aikaan. Joulua täälä juhlitaan aika samalla lailla ku suomessakin, paitsi, että joulupukki tuo lahjat yön aikana ja ne avataan 25 pvä. Ausseissa on myös joulukuusien kasvattajia, joten vaikka kuusi ei normaalisti kasvakkaan ausseissa niin jouluksi jokanen voi kuitenki ostaa samanlaisen joulukuusen ku meillä sielä suomessa. Joulun aikaan täälä myös syödään hyvin (niinku menki suomessa), mutta enemmänki kesäruokia ja täälä myös grillaillaan aika paljon.

"Jos sun kaikki lähimmät kaverit muuttais Australiaan niin haluisiks asuu loppuelämäs sielä vai onko Suomi silti parempi?"

Mietin tätä tosi kauan, ja tulin siihen tulokseen, että Suomi on mulle silti se maa mitä haluan kutsua kodiksi. Oon täälä tajunnu kuinka ylpee suomalainen oon, vaikka en silti usko, että tuun sielä koko elämääni asumaa. Tällä hetkellä haluaisin muuttaa britteihin, maana en tiedä siitä paljoakaan, mutta haluan opiskella mun englannin tosi hyväksi ja asua lähempänä SUOMEA.

"Kerro joku/muutama outo tapasi? :) Mikä on sun lempi hymiö XD ? "

Mun lempi hymiöitä on varmaanki :-----D ja kaikki nää perus :) ja :D.. Outoja tapoja kuvittelin keksiväni tosi helpostikki, mutta ehkä mun kokonaisuus on vain niin outo, etten osaa repiä siitä mitää yksityiskohtia.  Tiedän, että mun tutut lukee tätä, että pliis kertokaa mullekki mikä mussa on kaikkein oudointa.. Rohkeesti vaan tohon kommentti boxiin !!

"Jännittikö mennä sielä kouluun? Jos, niin miksi?"

En tiä miks mutta en koskaan osannu jännittää koulun alotusta.  En tiedä minkä takia.. Enkä nää siihen näin jälkeenpäin mitää syytäkää.

"Kerro sun koulunalotuksestas ja ekasta koulupäivästä? Rupesko kaikki esim. kyselee heti kaikkee ja osasitko vastata vai olitko ihan hämmentyny?"

 

Menin mun ekana koulupäivänä meidän koulun toimistolle jossa sain mun lukujärjestyksen (jonka olin ite saanu tehdä). Tän jälkeen meidän koulun reksi pyysi yhtä tyttöä esittelemään mulle koulua, jonka jälkeen menin ekalle tunnille. Aluksi koulunkäynti oli ihan super vaikeeta englanniksi. Sanakirja oli kyllä kovas käytös, mutta onneksi se siitä helpottu tosi nopeeta ja vaikka ei se vieläkää oo helppoa niin ainakin paljo helpompaa. Ja mun ekat pari viikkoa oli sellasia ”We have a new girl!!!” mutta onneksi seki helpottu siitä, en nauti mitenkää valtavasta huomiosta haha

"Miltä tuntuu opiskella englanniksi? Tajusitko heti et esim. matikassa jonkun x-lausekkeen nimi on englanniksi joku ihan muu? :D"

 

Matikka oli ihan sakeeta! Näiden pilkku näyttää meidän kertomerkiltä ja kertomerkki on meidän x. Ja jos näillä on x lausekkeita niin se äksä piirretään vähä eri lailla… Meen vieläki sekasin. Muuten engalnniksi opiskeleminen on ollu aika samanlaasta, paitsi että koska oon vaihtari niin mun ei tarvii tehdä ihan niin paljoa ja sitte se sanakirja on kans aika paljo kovemmas käytös ku suomessa :D Vaikken sitä enää niin paljoa tarviikkaa.

" Mitä suosittelisit Australiasta tuleville vaihtareille?"

 

Koulun suhteen (koska kysyjä oli sama..)? Suomalaiset pärjää täälä ihan loistavasti, koulun matikan tunnilla laskettiin aluksi vain kolmion kummien summia sun muuta, nii jos on lukios ja vaikka lyhyellä matikalla niin ihan hyvin pärjää. Ei kannata stressata koulusta, varsinkaan jos on täälä vaihto-oppilaana :) 

"Tuliks sun joskus kesällä ennen ku lähit ni sellanen fiilis et en mä pärjää siel tms.?"

Oikestaan ei. Halusin koko aika uskoa siihen, että pärjään. En lähtis tänne jos en uskoisi, että pärjään. Mutta toki fiilikset oli tosi erilaiset lähempänä lähtöä. Itkin aika paljo ja mietin, et miks lähden, koska hyvästien sanominen oli niin vaikeeta. Nyt oon kuitenki tosi ilonen, että lähdin!

"Koulutettiiks teitä jotenki ennen reissua?"

Meillä oli kaks Rotary päivää jossa meille kerrottiin sääntöjä ja muuta olellista tietoa. Eli juu, toinen kerta oli vaan meidän oman piirin kans tammikuun lopulla, sielä sain myös tietää, että minne pääsin (!!) ja toinen tais olla huhtikuun lopus tai toukokuun aikana (en muista ollenkaa) ja se oli Lahdes, jonne tuli kaikki 2013 lähtevät vaihto-oppilaat.

"Koska instagram?"
 

Instagram tulee heti ku saan uuden puhelimen, mikä tulee tapahtumaan toivottavasti tämän vuoden puolella!

"Ookko katunu kertaakaan vaihtoon lähtemistä?"

En. Niinku sanoin ni lähtö oli vaikee, mutten sillonkaa katunu. Vaikeita päiviä tulee aina, ei sillä oo mitää väliä missä päi maapalloa oot. 

"Mitä kaipaat suomessa eniten?"

 

Raikasta vettä,  terveellistä ruokaa, hyvää ja rajatonta nettiyhteyttä, syksyä ja talvea, perhettä ja ystäviä, nii ja salibandyä!

"Entä mitä luulet kaipaavasi australiasta sitten kun tuut takaisin suomeen? "

Luulen, et tajuun paremmin ku tuun Suomeen, mutta ainaki tätä rentoa elämää ja aussien rentoa asennetta. Merta, kavereita ja mun host-perheitä. 

"Mikä on australialaisis ja niiden tavois oudointa?"

Ömm… No siihen halailuun kestää tottua, ainaki mulla ja sitte jotkut vitsit on ihan mielettömän outoja, eikä mun mielestä millää tavalla hauskoja, mutta ei näillä täälä mitää valtavan kummallisia tapoja oo. NIIJOO paitsi, että aina ruoka-aikaan niin ruoka laitetaan lautaselle valmiiksi. Ihan turhaa, ku sitte joku ei jaksa syödä kaikkea ja toinen haluais lisää nii kaikki ruoka on jaettu tasan syöjien kesken.. 

"Minkälaista koulu on sielä? Ja kuinka oot sopeutunu sinne kouluun? "

 

Meen joka päivä kouluun bussilla, joka kestää noin tunnin verran meno ja vähän enemmän paluu. Koulupäivä alkaa viittä vaille 9 ”luokanvalvojan tunnilla” (tms. en oo varma mikä se on suomeksi). Sielä luetaan kaikki, jos on tapahtunu jotain tai on tapahtumas jotain mistä oppilaiden pitäs tietää. Sen jälkeen 10 yli 9 alkaa eka tunti. Tunnit on aina 57 min ja eka ja toka tunti on putkeen, ilman välitunteja. Sit on tauko joka kestää jonku 30 min ja sitte taas 3 ja 4 tunti putkeen ja toinen 30 min tauko ja sit vika tunti ja koulu loppuu 3:20. Ja oon mielestäni sopeutunu tosi hyvin, tuun toimeen kaikkien opettajien kans ja sain mun ensimmäisen todistuksen (joka ei kyllä oo ihan samanlainen ku muilla, mutta kumminki) ja sain jokasesta aineesta arvosanaksi erinomainen. Oon kyllä ylpee ittestäni, vaikkei se liikaa työtä vaatinukkaa.. Aineina mulla on valokuvaus, ruoka tieteen (jossa myös kokataan n. kerran viikossa tai harvemmin), muinainen historia (missä on sanakirja kovas käytös), matikka, enkku ja visual design, mikä on visuaalista suunnittelua ja piirtämistä. 

"Onko koulu helpompaa vai vaikeempaa ku täälä? "

 

Koulu on tosi paljon helpompaa täälä. Toki en tiedä oonko mikään kommentoimaan, koska vaihtareille koulu ei taida olla missään päin maailmaa kovin vaikeeta. Mutta kaiken kaikkiaan sanoisin, että on se aika paljon helpompaa täällä. Koe järjestelyt on silti aika paljon tiukemmat..Mulle on monta kertaa tultu täälä sanomaan, että tiesinkö minä, että Suomessa on maailman paras koulusysteemi. Olkaamme siis ylpeitä siitä, että meillä on mahdollisuus kouluun ja tuskasiin koeviikkoihin!

"Paras muisto vaihtarivuodesta tähän mennessä?"

Varmaanki Harbour Bridge Climb tai One Directionin keikka, muitaki pienempiä tähtihetkiä löytyy kyllä ripakopallinen. 

"Onko sulla sielä australialaista ns. parasta kaveria, jonka kanssa vietät eniten aikaa ja jonka kanssa jo ehkä inside läppää?"

 

Mulla ei täälä varsinaisesti oo mitää parasta kaveria, mulla on monta hyvää kaveria, mutta tää perhe missä oon tällä hetkellä niin on niin tää mun host-sisko Jasper on tosi nopeesti tullu mulle niinku oikeeksi siskoksi!  Pöllitään toistemme lautaselta ruokaa, jos ehittiin hotkia jo omat, irvistellään koko aika toisillemme ja muutenki se on aika saman henkinen ku minä. 

"Mikä on nuorten (ei rotarien) yleistieto suomesta, et tietääkö sijainnin ja jotaki suomesta vai halitaanko me niiden mielestä jääkarhuja?"

No kerran multa on kysytty että onko meillä jääkarhuja ja kerran yks nainen kysy multa kans, et onko mulla ollu ikinä muumia lemmikkinä… Repesin silloon niin pahasti, tais raukkaa vähä hävettää ku kerroon, että se on vain piirretty mitä Suomes katotaan tosi paljon :D Mutta kaiken kaikkiaan yleistieto Suomesta vaihtelee tosi paljon, mutta yleensäottaen Suomesta tiedetään tosi paljon ja vaikka kuinka moni on myös käyny sielä.

"Käyttääkö aust. Nuoret paljon/usein alkoholia tai poltteleeko tupakkia suomalaisiin verrattuna?"

Suomessa alkoholin käyttö on aika paljon suurempi juttu kun täälä. Ausseissa myös tupakka on tosi kallista, joten vain muutama polttelee, eli ei todellakaan ole alkoholi tai tupakka maa tämä. Sen sijaan oon kuullu, että täälä bileissä on huumeita ja muuta paljonpaljon Suomea enemmän.

" Pukeutuuko sun ikäset ihmiset erilailla ku täällä Suomessa ? :)"

Ei kauheen erilailla. Kouluun tosiaan aina puetaan koulupuku ja vapaa-ajalla pukeudutaan ehkä vähä rennommin.

 "Sun lempi paikka ausseissa?"

Tällä hetkellä rakastan tätä paikkaa missä asun. Se on aika (oikeesti keskellä ei mitään) syrjässä, pienen vuoren huipulla. Täältä on ihanat maisemat alas Wollongongiin ja merelle ja rakastan kattella kaupungin valoja öisin ja mun huone on vain niin kotosa, et tunnen todellaki olevani niinku kotona. 

"Vieks sun host perheet sua eri paikkoihin tai ooksä päässy matkusteleen niiden kans?"

 

Mun host perheet on ajeluttanu ympäriinsä ja oon nähny tosi paljon erilaisia, ihania paikkoja jos joku tuleva host-perhe lukee tätä, niin suosittelen näyttämään kaikkea ihanaa ja viemään erilaisiin paikkoihin. Rakastan matkustelua, ja oon tosi kiitollinen et oo saanu näin hyvät host-perheet :) 

"Mitä suunnitelmii kesälomalle?"

Mun kesäloma alkaa 20.12 eli kahden viikon päästä ja joulun jälkeen lähden Sydneyyn 27 pvä ja tuun takasin joskus 4-5 pvä. Vietän siis uuden vuoden sielä. Sen jälkeen ei kauheesti oo suunnitelmia, kuulemma mun host äiti vie mut ja Jasperin surffaamaan jossain vaiheessa tammikuuta, mutta en tiiä viä koska. Ja kouluun pitää palata 29 pvä tammikuuta. 

"Onks sul jtn isoo rotaryn järjestämää retkee siel mitä ootat innolla?"

Juu!! Meillä on meidän surffaus leiri helmikuussa mitä ootan tosi paljon ja vielä enemmän odotan meidän safaria mikä kestää 24 päivää ja se on maallis- huhtikuussa. Matkustellaan sillon ympäri australiaa ja en malta oottaa! Päästään mm. sukeltelemaan suurelle koralliriutalle Cairnisiin !

"Miten paljon asteikolla 1-10 tekee mieli mennä seikkailemaan niihin metsiin siellä? Mikä eläin pelottaa sua eniten siellä?"

 

Anteeks, mut nauroin. En tiedä miks, mutta en oo ees ajatellu mikään sortin seikkailua tonne sademetsään mikä tossa meidän takapihalla on... haha en todellakaan halua mennä siine ja varsinki ku se kuhisee kuulemma käärmeitä ja hämähäkkejä ja jotain iilimadon tyylisiä. Joten sanon, että 1, jos nollaa ei saa sanoa. Ja halusin laittaa nää kysymykset samaan, koska just noiden eläinten ja muuten ällötysten takia en halua ajatella ees koko asiaa. Eniten mua pelottaa käärmeet ja hämähäkit, koska en tunnista myrkyllisiä yksilöitä ollenkaa... 

"Minkä moinen musiikki sielä on in?"

 

Sanoisin, että ihan samanlainen ku suomessakin. 

"Mistä aussit on ylpeitä?" 

 

No ainaki niiden monikulttuurisuudesta, mikä on munki mielestä tosi hienoa. Näiden ruoka on jokapuolelta maailmaa, samoin ku ihmisetki. Nää on myös ylpeitä niiden luonnosta ja erikoisista eläimistä ja aksentista. 

"Onko sielä suuria perheitä?"

 

Ei mun mielestä poikkee kauheesti Suomesta. En oikeen osaa vastata tähän. 

"Minkälaisia ihmisiä aussit ihailee?"

 

Sosiaalisia, hymyileviä, ystävällisiä ihmsiä jotka osaa kiittää, pyytää anteeksi ja tervehtiä. Nää myös osaa nauraa itelleen, mitä ne pitää tärkeenä. 

"Onko ihmiset sielä sun mielstä onnellisempia ku suomes? :)"

 

Ainaki huolettomampia ja hymyilevimpiä. Ei huolehdi liikaa pienistä asioista.
 

HUH! Meinasin, että kirjotan Melbournesta tähän samaan, mutta oon kuluttanu tähän niin paljon aikaa, että ehkä kirjotan siitä sitte vähä myöhemmin! Kiitos kuitenki vielä kaikille jotka kysy ja jos tulee jotai lisäkysymyksiä tai muuta niin laittakaahan kommenttia tulemaan! Kulutan mieluusti aikaa teidän kysymyksiin :)

See you soon!

Maija

We don't even have to try, it's always a good time.

Heippaaaa!

Taas yks vaihtariviikolloppu takana ja tällä kertaa se alko vasta lauantaina. Menin Lillan (Unkarista) kans mun rotary-clubin jäsenen työ yöksi ja aamulla oliki herätys klo 5:30.... Matka meidän tämän kertaseen leirikeskukseen kesti vajaa 2h ja se aika mulla meni kattoessa The hunger games'ia mun koneelta.. Ei varmaan oo ollu ikinä niin nopeeta kahta tuntia haha. Rakastan sitä leffaa!

Perillä oltiin vähän 8 jälkeen aamulla ja siellä hengailtiin kolmisin, minä, Lilla ja Ramon (Brazil) kymmeneen asti, ennenku muut alko tulemaan sinne. Tällä kertaa oli inboundersien (me ausseihin saapuneet vaihto-oppilaat) ja outboundersien (vaihtoon ens vuonne ausseista lähtevät oppilaat) yhteinen viikonloppu. Ja niinku aina nii se meno oli jotain ihan hullua.

Lauantai päivä meni lähinnä kuunnellessa puheita ja sitte iltapäivällä me inboundersit lähettiin käymään siinä ihan lähellä olevassa pienemmässä kylässä jossa oli sellaset pienet myyjäiset. Myyjäisistä mukaan ei tarttunu muutaku pirtelö ja sitte otettiin kaikki vaihtarit käteen joku feikkitatuointi.Haha, en oo tehny sitä varmaan yli kymmeneen vuoteen. Mutta oli ihan hauskaa. :) Myyjäisten jälkeen mentiin jonnekki paikalliselle uima-altaalle, mutta suurin osa ei menny uimaan (mukaan lukien minä), koska meillä oli vain 20 min aikaa, joten päädyttiin pelaamaan korttia.

Suurin osa otti vain tekstin jossa luki "Aussie, Aussie, Aussie" 

Sen jälkeen mentiin takasin meidän leirikeskukseen ja vaihdettiin nopeesti vähän jotain parempaa päälle jonka jälkeen otettiin muutamia ryhmäkuvia.

Valkopaitaset on kaikki outboundersseja ja me loput bleisereihin pukeutuneet ollaan inbounderseja :) 

Kuvien oton jälkeen syötiin illallinen, jonka jälkeen oli pienehkö seremonia, jossa outboundersit sai niiden Rotary bleiserit. Siinä samalla myös näytettiin niiden tekemät videot itestään ja siitä, minne päin maailmaa kukakin on menossa.

Sen jälkeen taas vähän lisää yhteiskuvia...

Loppu ilta vietettiinki tanssiessa, mikä on aina yhtä hauskaa. Koskaan, missään, ikinä, et tanssi niinku tanssit muiden vaihtareiden kans. Ehdottomasti aina vaihtariviikonlopun kohokohta.

Sunnuntai-aamuna oliki suurimmalla osalla vaikeuksia pysyä hereillä, koska koko yö meni jutellessa. Suurin osa oli menny nukkumaan 6:30am ja valmiina aamupalalla piti olla 7:30am, joten voitte vaan kuvitella sitä väsyn määrää... Tämä oli myös Ramonin viimenen vaihtariviikonloppu ja sen väsyn keskellä oli vähän vaikeeta pidätellä kyyneliä... Varsinki ku ne näytti videon Ramonin vaihtovuodesta, mutta yritän kuitenki mennä vielä Sydneyyn lentokentälle sanomaan sille heipat. En halua ajatella vielä, etten nää sitä pitkään aikaan. Onneksi se jo kutsu mut käymään Brasiliassa. Tuun varasti menemään sinne joku päivä. :)

Kotimatkalla en yllätyksekseni nukahtanu ollenkaan, mutta seuraava yö ja junamatka tänne Melbourneen kulu kyllä unten mailla. Eli nyt tosiaan ollaan täällä Australian etelärannikolla, Melbournessa . Junamatka kesti tuskaset 10h ja nukuin niistä 6h... Mutta tästä reissusta kerron sitte erikseen vähän enemmän :)

P:S Koittakaahan keksiä mulle vielä lisää kysymyksiä siihen mun kysymyspostaukseen !!!!

See ya soon :) 

Maija