I'm back !

HEEEEEEEEEEEIIIIII !!!

Ette tiedä kuinka onnellinen oon, että mulla on vihdoin netti! En pysty uskomaan, että oon viimeksi kertonu teille mun kuulumisia Tammikuun alussa, mun Sydneyn reisusn jälkeen! Sen jälkeen on tapahtunu ihan valtavasti ja koitan nyt mehdollisimman selkeesti kertoa teille, että mitä oon täälä oikeen touhaillu :)

Tammikuun loppupuolella joskus meillä hajos netti mun kolmannessa host perheessä ja sitä ei meinattu saada kuntoon niin millään. Sit viikko sitte muutin mun neljänteen host perheeseen (siitä lisää myöhemmin :) ja toivoin sormet ja varpaat ristis, että näillä olis netti jota mullaki olis mahdollisuus käyttää. No eipä ollu. Niimpä marssin paikalliseen elektroniikka liikkeeseen ja ostin itelleni mokkulan. Seuraavaksi menin kysymään apua toisesta elektroniikka liikkeestä sen käyttöön (koska ne sielä ekassa ei tienny yhtään mistään mitään....) ja ne aktivoi sen mulle jnejne... En saanu sitä kuitenkaa toimimaan, ja menin sitte taas vaihteeksi sinne ensimmäiseen elektroniikka liikkeeseen kysymään neuvoa ja ne sielä tutki sitte, että onko se laite viallinen vai mitä ja samallaku se nainen sielä liikkeessä touhus omiansa niin se unohti pakata ton mokkulan laturin sinne ja jätti sen sinne liikkeeseen. Pari päivää myöhemmin menin sinne toiseen liikkeeseen kysymään neuvoa (taas vaihteeksi) ja ne kerto sielä, että se mum mokkula on varmaan rikkinäinen. Tadaa sitte taas sinne toiseen liikkeeseen vaihtamaan se ja sitte takasin sinne toiseen ja ne aktivoi sen mun uuden ja NYT TOIMII !! Olin jo valmis menemään sinne liikkeeseen nuijan kans mätkimään vähä niitä myyjiä ku ahdisti ja vitutti niin valtavasti. Haha... Okei se siitä sitte..

Mun ja Lillan Sydneyn matkan jälkeen me lähdettiin mun host-äidin siskon beach-houselle muutamaksi päiväksi. Sielä pääsin vihdoin surffaus tunnille! Oli ihan mielettömän kivaa ja jotenki muistutti mua lumilautailusta, vaikkei lumesta siinä ollut tietoakaa. Sielä rannalla otettiin aurinkoa, ja uitiin ja nukuttiin, luin kirjaa ja syötiin hyvää ruokaa!

Jasper !  :)

Jossain veiheessa käytiin myös Sydneyssä muutamassa taidenäyttelyssä! Ahh oon ihan rakastunu niihin! En oo varmaan koskaan aikasemmin käyny taidenäyttelyissä, tai missään muissakaan näyttelyissä, niinku kävin mun taitelija-hostien kans!

Jasperin työt oli sielä näytillä !

Sydney ! ♥

Viimeset kaks loma viikkoa meillä olikin sitte kotona savipajoja lapsille ja tein sielä jotain mun omia töitä ja jossaiin välissä auttelin jos apua tarvittiin. Nautiskelin lomasta ja nukuin pitkään. Katoin olympialaisia ja jääkiekkoa ja mun jokapäiväseen asuun kuulu aina se samanen suomi paita, ja jossain vaiheessa kaikki kotona alko kutsua mua "Suomeksi" haha

29.1 Sitte menin kiltisti takasin koulun penkille. Sielä kaikki on ihan normaalisti, mun koulu sujuu ihan hyvin, en nyt mitenkää valtavasti voi sanoa opiskelleeni, mutta ainaki näkee kavereita! :) En oo vieläkään kertonu kamalasti mun koulusta ja koulun käynnistä, mutta kyllä se sieltä vielä joku oäivä tulee! Haha

Muutama viikko koulun alun jälkeen meillä oli meidän swimming carnival. Missä siis pukeudutaan eri tupien väreihin. Meillä on siis neiljä eri "tupaa" koulussa ja kaikilla niillä on oma väri, jonka mukaan st pukeuduttiin tonne. Mä kuulun fistroy'hin jonka väri on punanen. Vähän harmitti ku mulla ei ollu juuri mtn punasta... mutta eniveis, oli ihan mukava päivä. 

Mun olo ei ollu mikään maailmasta parhain tuolla ja sen jälkeen oonki ollu aika paljon kipeenä. Viikon sairastelujen jälkeen raahasin itteni meidän Rotary leirille. Mikä täll kertaa oli inbounderien ja rebounderien yhteinen viikonloppu. Menin edeltävänä yönä Bellan työ yöksi ja sieltä me sitte aamu varhain lähdettiin kohti Tuross'ta, samanen paikka missä meidän ensimmäinen Rotary viikonloppu mun vaihto-oppilas vuoden alus oli. (Jos haluutte kattoa niin sen postauksen ja lisää kuvia löytyy tästä. )

Bella ♥

Puolitoista viikkoa meidän Rotary viikonlopun jälkeen meillä alko meidän neljä päivänen Rotaryn surffileiri. Kahtena päivänä surffattiin, vapaa-ajalla käytiin shoppailemas, ja viimesinä päivinä meillä oli muita vesi-aktiviteetteja ja käytiin ulkona syömässä. Oli ihan mahtava leiri taas vaihteeksi :) 

Käytiin myös jossain kalliolla ottamas kuvia... 

Oon nauranu tälle kuvalle niin pahasti.. Sielä vähä tuuli ja kattokaa mun hiuksia ja naamaa XD 

Surffileirin jälkeen painuin taas kiltisti, uupuneena takasin koulunpenkille. Viikon tai kahden päästä Linnea tuli meille viikonlopuksi ja me mentiin perjantaina Sydneyyn kiertelemään ja kuvailemaan ja muuten vain pyörimään. Loppu viikonloppu oltiin kotosalla kattomas leffoja ja muuten vain rentoutumassa ja nukkumas pitkään.

En tiedä mikä pakko mulla on nolata itteeni, mutta täs toinen kuva jolle en vain voi lakata nauramasta. Otettiin ehkä parhaimmat selfiet tuolla Sydney reissulla! Haha Love this girl! :) 

Sit jossain vaiheessa ku Linnea lähti niin mulle kerrottiin, että koska mun kolmannen host-äidin äiti ei voi kovin hyvin ja se varmaan joutuu muuttamaan "meille" niin mun pitää muuttaa aikasemmin. Itkuhan siinä pääsi ja itkin tyyliin koko viikon ennen mun muuttoa ja vielä pari päivää sen jälkeenki... En siis syytä ketään tai mitään, mutta olin niin ilonen ja onnellinen tuola perhees, että oli aika vaikeeta muuttaa, mutta kaikki on kuitenki taas hyvin !

Kaiken lisäksi mun huone näytti tältä... :D 

Mun viimenen päivä mun kolmannessa host-perheessä oli naistenpäivä jollon oli iso naisten päivä aamupala, jonne mun host-äiti sit vei mut. Oli tosi hieno tilaisuus ja sielä oli naisia eri ikäluokista kertomas siitä, millasta elämä oli niiden nuoruudessa. Esimerkiksi mun mieleen tosi hyvin jäi yks vanhahko aboriginaali nainen joka ei saanu astua junaan, ennen sellasen valtavan paperi pinon täyttämistä. 

Meidän piti myös pukea meidän koulupuvut sinne, koska se oli koulu aikana. Toi bleiseri oli ihan liian iso.. Me ei siis normaalisti pidetä bleisereitä tai kravatteja koulussa. 

Viime lauantaina mä sit viimein muutin ja ehdin olla täälä mun uudessa host-perheessä ehkä kolme tuntia ja sit Bella ja (Bellan äiti) Amanda tuli hakemaan mut niille koska sunnuntaina oli luvassa Good Life festarit Sydneyssä. Bellan tykönä katottiin "Napapiirin sankarit"- elokuva ja oliko edes kamalin tunne ikinä ku en tajunnu mitään siitä niiden lapin aksentista.... Melkein itku pääsi.. Onneksi Bellalla oli turkinpippureita nin tuli vähä parempi olo haha !

Sunnuntaina  matka alkokin puoli 10 aikaan ( aamulla ) kohti Sydneytä. Good Life festarit on ainostaan alle 18-vuotiaille ja yli 12 vuotiaille, joten olin suurinpiirtein vanhinpia sielä. Mentiin Bellan ja Bellan kavereiden kans sinne, mutta näin sielä myös muita vaihtareita. Oli ihan mielettömän ihana päivä ja ilta, vaikka Sydneys oliki tosi kuuma sillon. 

Vähä heilahtanu ja huonolaatunen kuva, mutta otettiin selfieitä ja kyseinen jätkä tuola takana pääty kuvaan ja muutaman kuvan jälkeen se alko nauramaan ku se tajus että napattiin seki siihen kuvaan haha

Tän mielettömän ihanan illan jälkeen jalat oli niin kuollu ja nälkä oli kova koska tän päivän aikana ei paljo pysähdelty syömään. Perus mäkkärin kautta takasi Bellalle ja neljän tunnin unien jälkeen sain itteni jollain ylös ja hinasin itteni kouluun koomaamaan. En vieläkää tajua millä tein sen! Sitä väsyn määrää... 

Nyt oon tosiaan sitte asunu täälä Rob'in työnä viikon verran. Alunperin mun piti mennä takasin Bellalle, mutta siinä tuli myt muutama mutka matkaan, joten nyt oon Robin luona siihen saakka kunnes 10.5 muutan mun viimeseen perheeseen. 24.3 alkaa myös meidän kauan odotettu Safari ! Mihin on enää vähä yli viikko aikaa! Ihan hullua. En tajua minne tää aika kuluu.. Muitan ku tulin ausseihin 9 kuuukautta sitte ja joku kysy multa, että millos se teidän iso reissu on (siis tarkotti safaria) ja sanoin vaan, että 9 kk päästä, et siihen on vielä kauan aikaa. Niinno, eipä oo enää. Jotenki tuntuu, että tää aika kuluu ihan liian nopeeta ja alle 4 kk päästä tämä neiti on jo suomen kamaralla.. En vaan pysty uskomaan sitä ja jos totta puhutaan niin Suomeen palaaminen jännittää ja pelottaa aika paljon, koska mä oon muuttunu ja ihmiset sielä on varmasti edes vähän vuoden aikana muuttunu.. Asiat on vaan erilailla. Kouluun palaaminen kans pelottaa aika paljon, mutta tän vuoden jälkeen sillä asenteella mennään, että kaikesta selvii! 

Muutama viikko sitte sain myös mun paluuliput.. Jotenki teki vielä kaikesta realistisempaa, mutta siis 12.7 tämä neiti lähtee ausseista ja on seuraavana päivänä Helsingin lentokentällä uupuneena ja itkusena valmiina vastaanottamaan kaiken sen mikä sielä odottaa. 

Oli ihana päästä kirjottelamaan ja lupaan, että tällä kertaa palaan takasin piakkoin! 

Maija 

Heeei!

Ihan tammonen pikanen ilmotus, etta meidan netti kotona on kuollu, ja toivon, etta saadaan se pian takasin. Luultavammin menee kuitenki viela viikko...Mulla olis niin paljon kerrottavaa, muttta koulussa en halua kirjottaa, koska taala ei oo aan eika oon pilkkuja, eika mulla oo mun kuvia taala.... En oo siis lopettanu tai mitaan ja lupaan kirjottaa heti ku saadaan meidan netti takasi! Kaikenkaikkiaan on kaikki kuitenki ihan hyvin!

Sori, mut en voi asialle oikeen mitaan :(
Maija

Vinkkejä tuleville vaihtareille

Mooi! 

Ennenku alotan, niin pakko sanoa, että tällä hetkellä mun elämäs ei oo tapahtunu juurikaa mitään. Sen takia ei oo mitää sellasia perus sitteteinsitäjatätä-postauksia tiedossa nyt ihan heti. Koulu alkaa ens keskiviikkona, joten vajaa viikko on vielä lomaa. Sen jälkeen onki taas niin paljon ohjelmaa, että ajattelin nyt vain nautiskella tän viimesen viikon ja nukkua paljon. Haha. Meillä kuitenki on täälä kotona kaikenlaista pientä tekemistä koko aja, ja saan viettää aikaa mun host-perheen kans ku Jasperki muuttaa pian Melbourneen :'( 

Mutta NIIN! Tämän yritän tehdä taas niinku sen edellisenki (paitsi, että vähemmän kirjoitusvirheitä kiitos). Pyysin siinä edellisessä postauksessa kertomaan, että millasia vinkkejä hauatte tai mihin asioihin haluaisitte mun kiinnittävän huomiota, mutta koska sinne ei tullu ku yks kommentti Eevalta, meidän sukujuhlis hyppineistä hörhelömiehistä, niin teen tämän sit samalla tyylillä kun sen edellisenki!

Ja niinku jo siinä edellisessä postauksessa mainittinki, niin nämä on taas mun mielipiteitä ja tarkotuksena ei oo sanoa, että tehkää näin tai noin, vaan haluan vaan, että joku muuki ku minä vois oppia mun virheistä. 

Jos joku muistaa niin kirjotin sillon ihan aluksi postauksen enkuksi Bellalle. Sillon ku se tuli käymään mun luona Etelä-Pohjanmaalla. Ton viikon aikana myös skypetettiin mun ensimmäisen host-äidin kans. Se tuli sillai KABOOM enkä edes ehtiny jännittää koko asiaa, mutta siinä skypettäessä Bellan kans sen äidille niin olin kumminki se, joka oli koko aika hiljaa. Näin ku myöhemmin ajattelee, niin oli tosi hyvä, että skypetettiin. Oli jotenki ihana tietää vähän enemmän, että minne oon menossa ja kuka sielä on aluksi vastaassa. Joten jos teillä on samanlainen mahdollisuus tavata joku teidän tulevasta host-perheestä, niin suosittelen. Ja vaikkei oliskaan niin koittakaa uskaltautua skypettämään host-perheenne kans. Ei se oo mitenkää välttämätöntä, enkä olis yksin varmaan uskaltanukkaan, mutta näin jälkeenpäin oon kuitenki tosi ilonen, että sain mahdollisuuden skypettää niiden kans.

 En koskaan ollu mitenkää rohkee puhumaan englantia, varsinkaa muiden Suomalaisten edessä.  En tiä mistä se johtuu, mutta mua jotenki ahdistaa sellanen. Tunnen useita ihmisiä, jotka ei edes suostu yrittämään. Tavallaan ymmärrän, toisaalta taas en voi käsittää miksi se on niin. Jos ootte ku minä ja jännitätte englannin puhumista, niin uskokaa tai älkää nii se helpottaa niin nopeeta ku pääsette kohdemaahanne, että viikon päästä ette edes muista, että teitä joskus jännitti. Uskoisin, että se sama muiden kielien kans. Opitte kyllä, ja ei kukaan odota, että puhutte täydellistä englantia, espanjaa, saksaa, japania, mitä ikinä. Olkaa avoimin mielin, niin hiljaa hyvä tulee. 

Ite en oo varsinaisesti opiskellu englantia täälä, vaan oon imuroinu kaikki uudet sanat ja lausahdukset ku pikkulapsi. Aina ku oon itekseni höpötän jotain sanaa tajuamatta, että ees teen niin. Näin puoli vuotta Ausseissa asuneena voin sanoa, että mun kohdalla se on ainaki toiminu. Oon oppinu suhteellisen paljon uusia sanoja ja ainaki muiden mielestä mulla on nykysin Austraalialainen aksentti. Ite en tiedä sanoa, en enää muista miltä mun enkku kuulosti sillon ku tulin tänne.

Mun vaihtovuosi alko sillon syksyllä sillä ku menin puhumaan mun opolle, että oon miettiny vaihtoon lähtemistä. Meidän koulun opo anto mulle sillon paikallisen Rotary-clubin NVA'n (Nuorisovastaavan) käyntikortin, jossa oli nimi ja puhelin-numero. En muista koska soitin sinne, mutta odotin, että oon yksin kotona ja olin niin hermostunu, että kävelin puhelimeni kans ympäri taloa ja kirjotin sen numeron alas, ja tarkistin satakertaa ennenku uskalsin soittaa. Haha. Sit soitin, mikä ei todellakaa loppujen lopuksi ollu ees kovin paha. Mua neuvottiin sielä, että mun pitäs tehdä hakemus ja lähettää se mun Rotary-Clubille johonki tiettyyn päivään mennes. Sit ku se puhelu loppu niin muistan hyppineeni ihan onnes sohvalla ja juoksin ympäri taloa ja höpötin ittellelleni jotaki sekavaa, en ees muista mitä. Muistan vaan, että olin ihan super ilonen, että tein sen. Seuraavat päivät sit tein mun hakemusta, ja pohdin vaikka kuinka paljo, mitä haluan kertoa ja millanen oon ja miksi ja mitä. 

Jossain vaiheessa sain kutsun haastatteluun ja voi luoja ku mua jännitti. En kertonu kellekkää, että oon menos haastatteluun, koska en halunnu kuulla mitään neuvoja asiaan liittyen. Mun haastattelu taas meni mun mielestä aika huonosti. Jännitin niin paljon, että ei huh. Olin vain hiljaa ihan liikaa, enkä tienny mitä sanoa. Itekseni oon vaan miettiny, että thank god että olin ainut hakija, muuten en olis varmaan päässy vaihtoon. Tai ainaki siltä musta tuntu. Sielä haastattelussa mulle sanottiin, että ne lähettää mut ja muistan kuinka olin ihan super innoissani, mutta ainut mitä sain sanotuksi oli "kiitos". Haastattelun jälkeen kun kävelin pihalle krouvista (missä se haastattelu oli), niin menin istumaan jonnekki penkille. Kädet tärisi ja olin niin innoissani, ettei koskaa aikasemmin. Siinä samalla soitin eka äitin taas hakemaan ja sen jälkeen isälle. HUH. En oo koskaan kokenu mitään vastaavaa. 

Siitä se kaikki sit vihdoin virallisesti alko. Se valtava paperisota, mistä en ikinä olisi selvinny ilman äitiä. Olin niin stressaantunu ja ahdistunu, että olisin vain halunnu polttaa sen paperinivaskan. Tammikuussa puolestaan oli ensimmäinen Rotary ilta. En tienny yhtää mitä odottaa. Sielä meidän piti esitellä ittemme ja sit käytiin läpi kaikkea, mitä tapahtuu seuraavaksi ja sääntöjä ja muuta. Illan huippukohdaksi kuitenki jäi se ku mentiin läpi ihan normaaleja powerpointteja ja sit yhtäkkiä siihen tuli lista nimistä ja siinä peräs meidän kohdemmaat! Ite etin ihan tohkeessa mun omaa nimeä, ja sit ku löysin sen ja sanan Australia sen perästä, niin katoin suu auki sitä vaikka kuinka kauan. Äiti ja isä ja Sami (isäpuoli) höpötti keskenään siinä jo jotain, mutta mulla ei oo mitää muistikuvaa mikä se oli. Katoin vaan suu auki. Sit ku sain itteni taas hereille niin katoin vaan isää ja sanoin "Jösses, mä lähren Australiaan!". Nyt on kyllä jo tammikuun loppupuolta, mutta jos teillä ei oo ollu sitä vielä sielä niin MENKÄÄ hyvät ihmiset. Jäätte paljosta paitsi ja jos ette ite pääse millään menemään, niin järjestäkää joku sinne teidän puolesta. 

Seuraava kokoontuminen oli toukokuussa, Lahdessa. Saattaa olla, että se ei oo sielä tänävuonna. En tiedä. Tämä puolestaan oli koko Suomen Royary vaihtareille. Se alko lauantai-aamulla ja loppu joskus myöhään iltapäivällä. Sielä oli paaaljon lisää tietoa. Tapaat sielä kaikki joiden kanssa lennät yhdessä sun kohdemaahan, saat lisää tietoa sun lentoaikatauluista. Saat myös tietää sun kohdemaan piirin. Eli paljonpaljon jännittävää tietoa. Kannattaa mennä!

Lähdöstä haluan sanoa sen verran, että se tulee niin nopeeta, ettette uskokkaan! Nauttikaa nyt kaikista teille normaaleista asioista. Perheestä, äitistä, isästä, sisaruksista, omasta sängystä ja huoneesta, koulusta ja kavereista. Harrastuksista. KAIKESTA. Meillekki sanottiin näin sielä Lahdessa, mutta en silti jotenki tajunnu nauttia näistä niin paljoa ku mitä olisin voinu. Muistan ku mulla oli laskuri puhelimes. Laitoin sen joskus 100 päivän kohdalla rullaamaan alas ja tadaaa, ei menny aikaakaa ku oli aika pakata ja jännittää viisumia ja muuta. Kuinka jännittävää oli, että joka aamu ku heräs niin siinä oli taas hurja yks päivä vähemmän......

Olkaa muuten ajoissa liikenteessä sen viisumin kans! Luin viime vuonna jonku blogia, jossa se kerto kuinka neljän päivän New Yorkin matka oli jääny väliin ku viisumin kans oli tullu jotain ongelmia. Eikä ne ongelmat ollu edes sen ite aiheuttamia. Joten, ihan ittenne takia olkaa asialla :) 

Kaikki kyseli multa koko aika, että "Joko jännittää?!?!?" , mikä luultavimmin on teillä kaikilla edessä. En koskaan tajunnu, et oon oikeesti lähdössä jonnekkin. En ennenku oli se viimenen viikko jäljellä ja alotetiin pakkaamaan. Sillon ku Bella oli meillä niin muistan ku itkin äitille sitä, että en tuu pärjäämään." Oon liian ujo, eikä mun englanti oo edes kovin hyvä" yhyy. Tais lukiossa olla pelkkää 6sta kaikki enkun kurssit. En muistanu mainita tätä siinä kysymyspostauksessa sillon joskus, mutta joo tuli mulla sittekkin heikkoja hetkiä. En vain muistanu niitä. Uskoisin myös, että se on ihan normaalia jännittää sitä. Mulla se vaan iski sillon viimesellä viikolla. Kaikki tuntu viimeseltä kerralta. Vika päivä koulus mun omien kavereiden kans. Vikat tunnit meidän lukiolla vuoteen ja viimenen koeviikko. Viimestä kertaa isällä vuoteen. Vika halaus mun siskopuolelle ja äitipuolelle. Vika yö mun omas sängys ja kodis. Näin vikaa kertaa mun kavereita ja olin viimesissä säbä harkoissa. 

Ku vihdoin päästiin lentokentälle niin sielä en juurikaa enää itkeny. Mulla oli sielä jo valmiiksi yks kaveri matkassa mukana, jonka kans astuttiin porteista läpi ja heilutettiin heipat meidän perheille ja jatkettiin matkaa. Aika pian se suru muuttu kuitenki jännitykseksi. Viimenen aamupala suomessa lentokentällä ja sit astuttiin koneisiin. Muistan ku vielä katoin alas sieltä pilvien päältä ja ajattelin "Suomi, vikaa kertaa vuoteen". Sen kaiken te tuutte kokemaan. Mutta älkää huoliko, jos minä selvisin niin selviitte tekin :) 

Sit ku meette teidän host-perheisiin niin auttakaa ja olkaa reippaita. Kysykää kysymyksiä ja olkaa kiinnostuneita. Aina ku ahdistaa tai muuten vain ottaa päähän joku asia teidän perheessä, niin muistakaa, että Rotary perheet on vapaaehtosia. Niiden ei siis oo mikään pakko hostata teitä, joten älkää olko kiittämättömiä. Voitte aina sanoa niille, että on huono päivä tai muuta niin heidän ei tarvii ihmetellä, että ovatko he tehneet jotain väärin tai vastaavaa.  Auttakaa ruuanlaitossa, siivouksessa ja muussa sellasissa perus normaaleissa asioissa. Pitäkää huoneenne siistinä, eikä sellasessa sekamelskassa niinku mun huone aina haha.. Okei ei oo niin vakavaa. Mutta esimerkiksi mun toisessa host-perheessä mun host vanhemmat halus, että petaan mun sängyn joka aamu ja vaikken varmaan koskaan oo pedannu mun sänkyä aamulla niin ku kiltisti tottelee, niin hyvä tulee! Kokkailkaa myösteidän perheille jotain suomalaista ainaki kerran sinä aikana ku ootte kysesessä perheessä. Tuokaa myös mukananne jotain pientä, jokaselle perheellenne. Jotain perus suomalaista. Ite toin suklaata ja sen lisäksi salmiakkia maistiaisiksi. Toi muutaman pienen muumi-pyyhkeen, alvar-aalto maljoja (niitä sellasia pieniä :D ), pienen kirjan nimeltä "Meet the Finns", mikä oli tosi hyvä! Eikä sen tarvii olla mitään valtavan isoa, mutta kuitenki jotain, että osotatte, että ootte muistanu teidän perheitä. 

Älkää myöskään suunnitelko liikaa omia menoja ja tekemisiä kysymättä host-perheeltänne, koska you never know voi olla, että ne on jo suunnitellu sulle jotain. Mulle on täälä kerrottu, että kyseisestä asiasta on aikasemmin ollu ongelmia. Ei varmaan oo kovin kiva sille host-perheellekkään jos ne on järjestäny sulle jotain, ja ainut mitä saat sanotuksi on "mulla kyllä on menoa jo sillon.... ". Ite en koto-Suomessa juuri koskaan raportoinu kellekkään mitä tein. Menin ja tulin suhteellisen vapaasti, mutta älkää tehkö niin eidän kohdemmaissa. 

Sit rotareihin. Jos teidän Rotary-Clubi haluaa teidän menevän kokouksiin niin menkää. Älkää jaksako ruveta siitä valittamaan tai muuta, vaikkei ne aina välttämättä ookaa kaikkista mielenkiintosimpia. Rotarit on kuitenki ne jotka teistä pääasias pitää huolta, ja kyllä niitä kiinnostaa mitä teille kuuluu ja mitä te teette. Olkaa tekin aina kiinnostuneita mitä niille kuuluu ja yrittäkää opetella nimiä. Mun nimimuisti on olematon ja en todellakaan muista kaikkien 55 ihmisen nimeä mun Rotary-Clubista, mutta joka kerta mennään parempaan päin! Samalla ku ootte mukavia teidän rotary-jäsenille niin ne järjestää teille kaikkea mukavaa tekemistä. Ite oon ollu mun rotary ihmisten kans vaikka ja missä. Kaikenlisäksi jos et meinaa päästä jonnekki niin aina löytyy joku joka on vapaaehtonen kuskaamaan sua. Mulla olis jääny kokonaan väliin mm. yks rotari viikonloppu ja huippkohtana on se, että yks mies mun clubista ajo Sydneyyn ihan vaan sen takia koska mulla oli liput One Directionin keikalle ja muuten en olis päässy menemään. Kotona oltiin 1 aikaan aamulla ja tämän kyseisen miehen piti olla töis jo viideltä aamulla. HUH. Kuinka moni lähtis ajamaan toisen takia tollasen syys takia?! Recpect. Ja muistakaa aina kertoa, että arvostatte sitä, että ne kuskaa! Niin ja kiittäkää. 

Suomi-esitelmästä sen verran, että älkää viittikö tuhlata suomipäiviänne sen tekemiseen. Ite tein sen kokonaan täälä Ausseissa. Ihan turhaan rotarit pelotteli siitä etukäteen ja muutenki tuhlasin ihan liikaa energiaa koko asian ajattelemiseen. Teillä kyllä tulee olemaan aikaa tehdä se sielä kohdemmaassanne, ja jos rotarit laittaa sen liian nopeeta niin aina voitte sanoa, että voisko sitä siirtää vähäsen myöhemmälle. 

Teillä tulee ihan varmasti paljon asioita eteen siellä, minne ikinä oottekaa menossa, mitä ette ikinä osannu edes kuvitella. Niin hyviä ku huonojaki ja just ne huonot on ne mitkä kasvattaa teitä ihmisenä. Tuutte huomaamattanne muuttamaan ajatusaailmanne ihan päälaelleen. Tuutte myös huomaamaan, että ne asiat, jotka ennen oli teille tärkeitä ei merkitte nykyään enää yhtään mitään ja jotkut asiat joita piditte itsestäänselvinä niin on muuttunu asioiksi, joista enää nykysin vaan haaveilette. Osa teidän kavereista ei tuu tuntemaan teitä enää ku palaatte takasin Suomeen tai sä et välttämättä enää edes halua olla joidenki sun aikasempien kavereiden kans tekemisissä. Kaikki tulee muuttumaan. Asiat ei oo huonommin tai paremmin ne on vain erilailla. 

Ite aina ku masentaa tai itkettää tai jännittää niin sanon itelleni "Tänne tultiin kasvamaan!". Se toimii mulla aina. Sen jälkeen on seuraavat kaks sekunttia parempi olo ja sit sanon sen taas uudestaan. Hoen myös itelleni kuinka "Ei se oo niin vakavaa!". Mikä on totta. Nimittäin teidän vaihtovuotenne aikana tuutte olemaan se, joka mokailee koko ajan. Puhuu mistä sattuu, ihan vaan siks, koska et tunne sanoja ja tekee mieli vain höpöttää jotain. Sillon ku opitte nauramaan itellenne, niin voitte olla varmoja, ettei teillä oo mitään hävittävää!

Teidänki siis kannattaa keksiä itellenne joku lausahdus, mihin uskotte niin paljon, että se tekee teidän olosta paremman vain sanomalla sen itellenne. Kannattaa keksiä se suomeksi, niin teidän ei tarvii hävetä sitä jos se on joku supernolo, ku kukaan ei tiedä mistä te puhutte! 

Mutta kaikenkaikkiaan pitäkää aina mielessänne, että mitä ikinä teillä tuleekaan sielä eteen niin te pystytte siihen. Koska if you can dream it, you can do it! ♥

Maija

Vinkkejä host-perheille

Heeeei! 

Kirjotin jo yhden valtavan pitkän kirjotuksen missä oli vinkkejä myös vaihtareille, mutta poistin sen vahingos! Hyvä minä. Joten koska mun oma perhe ja muutama tuttava perhe hostaa pian poikaa Uudesta-Seelannista niin päätin, että teen nämä tämmösissä osissa niin saadaan nopeemmin valmista ! Haha

Yritän kertoo tän sillain, et mikä mun mielestä on mulla ollu hyvin ja mikä huonosti. Se ei silti tarkota, että jonku toisen mielestä nää samat asiat on tärkeitä, mutta minkäs teet.

Olin skypettäny mun ensimmäisen perheen kans jo aikasemmin, mikä teki mulle siittä jotenkin tosi helpon alun. Vaikka tottakai jännitin ja olin innoissani tänne Australiaan saapumista, niin se teki siitä silti helpompaa kun tiesin jo vähä minne olin menossa. Sinä ekana ja saapumis päivänä olin ihan älyttömän väsyny ja oli jotenki sellasessa pienessä paniikissa ku tajusin, että täälä mä tuun asumaan seuraavan vuoden. Ei jotenkaa tuntunu kodille sillon, mutta kyllä siihen tottu. Mun eka host-äiti melken pakotti mut soittamaan takasin kotiin, sinne Suomeen, koska se ajatteli, että se auttaa mua niinku se autto sitä sillon ku sen oma tyttö oli Suomessa vaihdossa. En kuitenkaa olis halunnu soittaa, mutta sen mieliksi vollotin äitille puhelimeen kaks minuuttia, mistä ei ollu pätkääkää hyötyä. Joten jos teidän vaihto-oppilaalla on joskus paha olla tai koti-ikävä niin voitte kysyä, että haluaako se soittaa kotiin tai muuta. Mutta älkää koskaa painostako. Ja tää koskee muitaki asioita ku vaan kotiin soittelemista. 

Esimerkiksi jotkut ihmiset painostaa ihan luonnostaan erilaisiin asioihin. Vaikka jos joku tulee teille kylään niin sit kysytään, haluakko kahvia/teetä tai mitä ikinä ja vaikka sanois ei niin silti jatketaa tyrkyttämistä niin kauan kunnes se henkilö on niin ahdistunu, että sen pitää ottaa se kupillinen kahvia vastaan, vaikkei ees tekis mieli. Joten pliiiiiis uskokaa, että jos joku sanoo ei niin se on sillon ei. Tää on vähän eri asia jos kyseessä on joku vanha kaveri tai týstävä, perheenjäsen tai kuka tahansa, muttaku kyseessä on ihminen jonka oot tuntenu vasta hetken, joka on just tullu Suomeen omasta kotomaastaan, niin älkää viittikö aiheuttaa toisella ahdistusta tollasilla turhilla asioilla, vaikka uskonki ettei kukaan sitä pahallaan tee. 

Ottakaa se vaihto-oppilas osaksi perhettä, niinku oma lapsi. Muistakaa kuitenki sillon ku esittelette sitä jollekkulle niin mainita, että se on vaihto-oppilas joka asuu teidän kans. Kuulin joskus tarinan siitä kuinka jonku vaihtarin host-äiti ei koskaa kertonu ihmisille joille se esitteli tän vaihtarin, että se on vaihtari eikä oma lapsi. Hetken päästä tästä host-äidistä liikku jotain juorua, että se petti sen miestä :--D 

Niin takasin siihen omana lapsena pitämiseen. 

Esim. Jos vaikka meette joskus ulos syömään, niin maksatte sen annoksen, jos maksatte omien lastenne annoksen. Mä ainaki koen sen jotenki ahdistavana jos mennään koko perheellä ulos syömään ja sit illan päätteeksi sanotaan, että sä maksat oman ruokas. Mulla on käyny niin. Tuntuu siltä niinku olis joku vieras, eikä mikää perheenjäsen. 

Laittakaa myös sille vaihto-oppilaalle jotain sääntöjä. Ei mitään valtavia, ei edes niin tarkkoja ku teidän omille lapsille. Mutta pyytäkää sitä joskus siivoomaan huoneensa, imuroimaan tai tyhjäämään astianpesukone tms. Ei liika usein, mutta kuitenki. Tehkää sen olo kotosaksi olemalla kiinnostuneita sen menemisistä ja kuulumisista. Ei kuitenkaa mitää ylimääräistä urkkimista tai tenttaamista, antakaa sen ansaita teidän luottamus. Tämäki vaihtelee tietenki eri henkilöiden kohdalla, ja myös sen onko se luottamus rikottu jo. 

Järjestäkää tekemistä ja jos tämä vaihto-oppilas haluaa mennä jonnekki tai haluaa järjestää jotain tekemistä itelleen niin antakaa mennä (jos se luottamus on ansaittu). Älkää olko liika tarkkoja kotiinpaluu ajoista, paitsi jos teillä on kotiinpaluu ajat teidän omille lapsille niin laittakaa vaihtarillekki. Olkaa kuitenki tasa-arvosia. Olkaa valmiita kuskaamaan vaihtaria siinä missä omaa lastanneki ja kysykää jos se haluaa alottaa jonku harrastuksen ja kertokaa eri mahdollisuuksista mitä teidän paikkakunnallanne on. Laskettelumahdollisuuksista, varsinki tälle Uus-Seelantilaiselle!! Kertokaa kuinka kaikki toimii, kuinka harrastuksen voi alottaa ja missä, millon ja paljoko se maksaa. Auttakaa sitä sen alottamisessa ja selvittäkää noi edellä mainitut asiat valmiiksi, niinku luultavammin selvittäisitte omille lapsillekkin. 

Auttakaa löytämään hyvä ja halpa puhelinliittymä ja kuinka sen maksaminen sujuu. Ja varmistakaa, että se ymmärtää paljoko sillä on aikaa puhua, tekstata ja kuuluuko pakettiin nettiä. Auttakaa koulun alotuksessa. Ostakaa sille valmiiksi joitan kyniä ja kumeja ja muuta mitä Suomen lukiossa nyt yleensä tarvii. Myös oppikirjat. (Äiti ja Marjatta, antakaa Sam'ille mun kirjoja! Älkääkä antako sen tuhota niitä, ainakaa niitä mitä meinaan kirjottaa! haha ) 

Älkää pitäkö mitään itsestäänselvyytenä. Ei edes meidän perus asioita, niinku vaikka suihkun käyttämistä. Suihkut on nimittäin tosi erilaiset tällä puolella maapalloa. Varottakaa myös, että saunassa ollaan alasti. hah. Kaikkialla katsokaas ei suhtauduta ihan samalla tavalla alastomuuteen ku Suomessa. 

Rotareilla on myös nää "First night questions", mutta en oo missään vaiheessa käyttäny niitä. En vaan jotenki pidä niitä sellasena luonnollisena tapana alottaa elämä jonku kans :D Oon kyllä kyselly kysymyksiä sitä mukaa ku on tullu mieleen, ja kyllä mun host-perheet on ainaki ihan oma alottisestikki kertonu mulle asioita. Joten host-perheille vinkiksi, että jos joku on niinki minä eikä halua käyttää sitä paperinivaskaa, niin istukaa silti alas ja keskustelkaa siitä millai asiat toimii niillä kotona (sen vaihtarin kotimaassa ja omassa kotona siellä) ja kuinka asiat hoituu teillä sielä. Meidän vaihtareiden tehtävä on sitte vaan sopeutua. Ja ite voin ainaki olla ylpeä siitä, että oon löytäny jokasesta host-perheestä kodin, vaikka ne onki ollu tosi erilaisia kaikki, ku mun oma koti Suomessa. 

Muistakaa kysyä allergioista ja ruokatottumuksista. Ite tulin tänne sillä asenteella, että maistan kaikkea ja niin oonki tehny. Oon löytäny uusia ruokia jotka on tällä hetkellä yksiä mun lempi ruuista, mutta oon myös löytäny ja maistanu sellastaki kuraa ettei ikinä enää. Joten antakaa sille vaihtarille mahdollisuus maistaa kaikkea, mutta älkää pakottako. Uskokaa myös jos se sanoo, että ei pidä jostain ruuasta ja yrittäkää muistaa se. Esim mun perheeti tietää etten voi sietää avokaadoa, ja laittaa sen aina salaattia tehdes omaan kulhoonsa. Ihan vaan mun takia. Älkääkä ottako sitä itteenne. Ei se oo teidän vika jos se ei siitä pidä. Mutta pitäkää kuitenki raja jossain. Siinä vaiheessa ku mikään ruoka ei maistu tai näyttää siltä, että toinen on kuihtumaisillaan ku ei millään pysty sopeutumaan paikalliseen ruokakulttuuriin niin puuttukaa asiaan. Kysykää vaikka ihan alunperinki, että mitä se normaalisti syö aamupalaksi tai muuta, mutta se ei silti takota, että jos tämä vaihtari syö joka aamu aamupalaksi pannukakkuja (mikä on aika yleistä täälä), niin ei teidän todellakaa tarvi nousta aamulla tekemään sille pannukakkuja. Ehkä ekana aamuna voitte tehdä sen olon kotosaksi. Niinku mulle tuotiin kuumaa kaakaota sänkyyn ekana yönä ausseissa. Tuli heti sellanen kotonen olo ja muutenki turvallinen olo, että jotakuta kiinnostaa ja joku välittää. Ei se tarkota sitä, että teidän pitää joka aamu tehdä se, mutta kumminki :) 

Muistakaa antaa myös aikaa kotiutumiseen, älkääkä riepottako sitä ensimmäisenä päivänä ympäri Kauhajokea (tai mitä ikinä, missä asuttekin). Muutenki jo tarpeeksi väsyny, ekä pahemmin vois kiinnostaa missä Kauhajoen sittari sijaittee. Mua vietiin ensimmäisenä päivänä ensi ooppera talolle ja sit tapaamaan mun Rotary-Clubin presidenttiä ja olin niin kuollu, että en muista siitä tapaamisesta mitään. Se ei tarkota sitä, etteikö mua olis kiinnostanu, mutta sen jälkeen ku et oo nukkunu kahteen päivään, niin antakaa nyt vähän aikaa. Tiedän, että host-perheet on uuden perheenjäsenen saapumisesta tosi innoissaan ja onhan se aina jännittävää, mutta ku mietitte mistä asti tää meillekki kesällä tuleva vaihtari on matkustanu, niin antakaa sen olla tylsä ekana päivänä, älkääkä välttämättä sillon heti luettele kaikkia kotitöitä ja muuta. Antakaa toisen nukkua jetlag alta pois. 

Sit rotary säännöistä. Sielä on sääntöjä jokaselle asialle, mikä on hyvä, mutta olkaa kuitenki realistisia joidenki asioiden suhteen. Esimerkiksi suomessa jonku musiikin lataaminen tai muutenki ihan minkä lataaminen tahansa ei kuluta teidän nettiä niin paljoa, ettäkö se pitäis kieltää. Tai jos ite otatte vaikka saunakaljan ja niin tarjotkaa sille vaihtarillekki jos koette sen sopivaksi. Rotary säännöt sanoo, että host-perheen kans alkoholin nauttiminen on ihan luvallista. Joten älkää olko liika tiukkapiposia. Riippuu toki ihan vaihtarin iästä ja muuta, mutta esim tämä poika joka tulee meille niin täyttää nyt Suomen keväällä 18, niin ei oo kovin vakavaa, jos annatte sen juoda ruuan kans lasin viiniä tai ottaa saunakaljan. Eikä sen vaihtarin tietenkää oo pakko myöntyä ja kaiken lisäksi  Tehkää niinku teidän perheessä ootte tottunu tekemään. 

Ja tähän loppuun pakko sanoa teille jotka on tuominnu vaihtareita muista maista niiden ulkonäön, ensivaikutelman tai minkä syyn ikinä tahansa, niin unohtakaa se. Ette te oo koskaa asunu ulkomailla (en nyt sano ettei kukaan oo, mutta kai harva kuitenki). Ihmiset kuvittelee, että kaikkialla muuallaki toimitaan samalla tavalla ku niiden kotomaassa. Esim ku tulin tänne niin yllätyin kuinka kaksnaamasuus on ihan normaali sana täälä, suomessa se on kirosana ja kaksnaamasuus on pahasta. Ei se täälläkää oo hyväksyttyä, mutta kuitenki sillä sanalla on erilainen merkitys. Älkääkä vain sanoko, että "Suomeshan on ihan sikana kaksnaamasuutta, kuinka voi muka... " Plapla. Älkää väittäkö että tiedätte jos ette tiedä. Voitte ihan hyvällä sanoa, ettei täälä toimita noin. Kuinka joku vois tietää meidän kulttuurista heti alkuunsa niin paljon ku te tiedätte. Puhun (okei kirjotan) tässä myös itelleni, koska myönnän sortuneeni itekkin tähän. Nyt kuitenki tajuan, että ikinä enää en tuu niin tekemään. Ei meitä vaihtareita myöskää kiinnosta onko sun englanti millasta vaan meitä kiinnostaa millasia ihmisö ootte ja ne jotka tulee esittäytymään ja on kiinnostuneita niin ne on niitä joista tulee sille vaihtarille niinku siskoja, veliä tai mitä vaan. Teistä kasvaa sille tukiverkosto, josta se on ikusesti teille kiitollinen. Se on se mitä me muistetaan ei se millasta enkkua sä puhut Joten pää pystyyn ujot Suomalaiset ja olkaa ylpeitä siitä mitä ootte :) 

Jos heräs mitään kysymyksiä, kommentteja tai muilla vaihtareilla on jotain omaa mielipidettä niin laittakaa rohkeesti tulemaan kommenttia :) Haluaisin mielelläni kuulla muidenki mielipiteitä. 

Ja kertokaa jos tästä ei ollu mitään apua, niin pohdin lisää. ahah

Seuraavaksi (tai ainaki piakkoin, jos en keksi jotain ennen sitä) kirjotan sen teille tuleville vaihtareille suunnatun vinkkilistan. Niin sitäki varte olis mukava tietää, millasia vinkkejä haluutte :) 

Tsemppii hosteille ;) 

Maija 

Joulu ja uusivuosi

Heilloooou!

Nyt on virallisesti puoliväli ylitetty! En pysty uskomaan, että oon oikeesti puolessa välissä jo. Sillon ennen mun lähtöä, kun puhuttiin kaikkien kans mun vaihtovuodesta ja kauanko se kestää ja muuta sanoin aina, että se on vaan vuoden. Mulle sanottiin, että se aika lentää sielä. En koskaan oikeesti uskonu sitä. Sama ku vuosi vaihtuu Suomessa ja kaikki ihmettelee, et minne se vuosi taas katos, niin ajattelin sen samalla tavalla. Ajattelin, että niin se menee. Vaikeita aikoja tulee ja menee. Niinhän se onki menny, mutta muistan jo ensimmäisen kuukauden jälkeen ku ajattelin, että minne se kuukausi meni.

Mutta nyt tosiaan ollaan puolessä välissä ja joulu ja uusivuosi ylitetty! Aina peloteltiin, että kuinka joulu on vaihto-oppilas vuoden vaikeinta aikaa, ja kyllä täytyy myöntää, että koti-ikävä iskiki varsinki 25 pvä ku täälä vietetään joulua. Istuttiin jouluruokapöydäs ja sitte mun host-äiti pyysi kaikkia sanomaan muutaman sanan ja siinä samas pillahdin itkuun. Sitte mun host-isäki alkoo itkeä ja siinä me sitte itkettiin. Okei, joo sillä siitä ikävästä selvittiin ja nyt on taas kaikki hyvin :')

Mun joulu meni kaikenkaikkiaan kuitenki tosi hyvin. 24 päivä ei täälä tosiaan juhlita yhtään mitään, vaan jouluaatto on vasta 25 päivä. Joulupukki normaalisti käy sinä yönä ja tuo lahjat aamuun mennessä ja koska nämä kaikki oli niin onnes odottanu lahjoja, niin ne tuli herättämään mut 8 aikaan aamulla (koska muuten olisin nukkunun koko päivän.. ). Aluksi "avattiin" meidän joulusukat! Mikä oli itseasias tosi hauskaa ja uutta. Eipä Suomes paljo joulusukkia näjy. Mun joulusukasta paljasu kaikkea pientä, mm. karkkia, kasvonaamio, kenguru lelu, kynsiviila, ja rasvaa, jos polttaa ittensä auringos (se on melkein tyhjä jo.. ) . 

Sen jälkeen syötiin pannukakkuja aamupalaksi,  jonka jälkeen availtiin loput lahjat. Olin avannu jo edellisenä iltana suomen jouluaaton kunniaksi mun Suomi-paketin ja oli ihana yllätys miten moni oli mua muistanu niin täältä ausseista ku sieltä kotosuomestaki :) KIITOS <3 Joululahjojen avaamisen jälkeen alettiin tekemään jouluruokaa, mikä sisälsi erilaisia salaatteja, kalaa, ostereita, katkarapuja jne. Oli kyllä tosi erilainen jouluruoka, mutta ei valittamista, hyvää oli :'3 Jouluruuan jälkeen kaikki meni nukkumaan, haha. Kello oli jotain kolmen aikaan ku menin nukkumaan ja heräsin siinä 7 aikaan.. Normi päikkärit. Loppu ilta meni rentoutuessa ja jonku uuden joululahjana saadun leffan kattomisessa.

Violetti sukka missä on M, niin on mun :) 

Mun ja Jasperin tekemä joulupuu! :D Näyttää ihanalle ku on pimeetä!

Joulupöytä. :) Noi tötteröt sisältää aina sellasen paperisen joululakin, jonku maailman kuivimman vitsin ja jonku pienen tavaran. Se on sellanen pienimuotonen kisa, toinen ottaa toisesta päätä kii ja toinen toisesta ja sit vedetään, se repee jommasta kummasta päästä ja pamahtaa sillai ärsyttävästi, ja se kummanko päästä se repee niin häviää ja se toinen saa kaiken sen roinan sieltä sisältä.. :D

26 päivä täälä puolestaan on Boxing Day, ei mitää tietoa, mistä se nimi tulee, mutta se on kuitenki sellanen yleinen juhlapäivä, jollon jokapuolella on erilaisia juhlia ja bileitä. Niin oli meilläki kotona partyt tollon ja haettiin Sofia Wollongongista meille aamupäivällä ja 12 jälkeen alko meille tulemaan muitaki ihmisiä. Oli musiikkia ja hyvää ruokaa ja juomaa. Ei valittamista :)

27 päivä lähdettiin Sofian kans Sydneyyn. Kierreltiin sielä vain ihan normaalisti kauppoja ja käytiin syömässä. Tajuttiin sitte, että kumpaakaa ei kiinnosta shoppailla, joten lähdettiin elokuviin. Ei tiedetty yhtää mitä sielä on menossa ja mentiin kattoon "American hustle", joka oli yks surkeimmista leffoista mitä oon ikinä nähny.. Ei kannata mennä kattomaan :D (Olis toki voinu olla parempiki jos olis jaksanu keskittyä.. LOL ) Sen leffan jälkeen Sofia lähti takasin Wollongongiin ja Lilla (Unkarista) ja sen host-isä tuli hakemaan mua. Jäin siis viikoksi Sydneyyn Lillan ja Lillan host-vanhempien kans. Niillä on asunto tosi lähellä Sydneyn keskustaa, joten sieltä oli helppo ottaa bussi. Ekana päivänä pidettiin vain picknic, mutta muuten koko viikko kulu tosi nopeeta! Käytiin shoppailemassa joulualessa ja sen lisäksi ostin vihdoin itelleni uuden puhelimen! Viikon aikana käytiin myös veneilemässä Harbour bridgen ja Ooppera talon ympäristössä. Käytiin akvaariossa, Bondi-beachillä, Cricketti pelissä, ulkona syömässä ja Darling harbourilla. Oli tosi ihana viikko, jälleenkerran.

Darling Harbour

Eka Cricketti peli !! Olin niin ylpee itestäni ku tajusinki siitä jotain :D 

Maailmankuulu Bondi-beach :) Joka oli niin täynnä ihmisiä, että huh

Akvaariosta :) 

Nähtiin haita !! 

Kyseinen hemmo ei paljo hölmömmältä voisi enää näyttää :D haha

Vielä hymyylytti, mutta ei seuraavana päivänä ku tajusin, että olin polttanu mun selän... TAAS. Olis ollu kiva jos olis jääny toi kukkakuvio tosta paidasta mun selkään :D

Uutenavuotena mentiin puolestaan Harbour bridgen ja Oopperatalon vieressä olevaan puistoon. Mentiin sinne 10 aikaan aamulla jonottamaan, koska kyseiseen puistoon päästetään vaan noin 17 000 ihmistä sisään. Noin 4h jonottamisen jälkeen päästiin vihdoin sisälle ja sielä me sitte pidettiin picknickkiä koko päivän. Ilotulituksia oli eka 21:00, 22:30 ja suurimmat sitte 00:00. Oli tosi ikimuistoinen ilta, vaikken kyllä usko, että haluan koskaa enää jonottaa neljää tuntia ilotulitusten takia..

Oli mielettömän kuuma jonottaa.. Auringos ihan varmasti lähempänä 40 astetta lämmintä. HYI

Pahoitteluni, että tää postaus on näin sekava, mutta täs välissä on tapahtunu niin paljon, ja koko ajan tapahtuu taas kaikkea lisää, joten en millään ehdi/ jaksa kertoa jokasta pientä yksityiskohtaa, mutta jos joku asia jäi mietityttämään niin laittakaa toki kysymyksiä tulemaan, vastailen niihin aina ku on aikaa :)

Ja vielä muutama asia. Tervettuloa kaikille uusille lukioille :D Oon kyllä aikasemminki sanonu, mutta se on aina sellanen pieni päivänpiristys :) And one more thing.. Mainitsinki, että ostin uuden puhelimen, ja niinku lupasin, niin tein vihdoin sen instagramin, josta mut löytää nimellä: maijjami_ Sielä ei vielä oo muutaku 2 kuvaa, mutta yritän parhaani aina kuvailla sinne kaikkea. Ja jos omistatte snapchatin niin mut voi lisätä nimellä: maijjami (ilman tota instagramin alaviivaa tuolta lopusta).

Nyt oon kotona vhän pidemmäin aikaa ja mulla on muutamia postaus ideoita, joten toivon, että mulla on aikaa kirjotella taas piakkoin :) 

See yaa!

Maija