Dream Cricket

Moooi, taas :)

Nää tulee nyt vähän oudossa järjestyksessä, mutta syynä on se, että en saanu perjantailta kuvia aikasemmin. Siis selkeyden vuoksi kerron siis vielä: Torstaina One Direction, perjantaina Dream Cricket ja lauantaina Harbour Bridge Climb ja nyt siis kerron tosta perjantaisesta.

Torstaina menin yhden rotarin työ One Directionin keikan jälkeen yöksi, ja muutaman tosi huonosti nukutun tunnin jälkeen se ajo mut puoli 9 aikaan Bowralissa sijaitsevaan puistoon, jossa perjantaina oli lapsille suunnattu Dream Cricket-päivä. Sinne tuli lapsia eripuolilta tätä seutua missä asustelen, yhteensä reilu 100 lasta. Teemana oli se, kuinka jokasella lapsella pitäis olla mahdollisuus normaaleihin peleihin ja leikkeihin. Osa lapsista oli kehitysvammaisia ja sielä kyllä oppi arvostamaan taas monia uusia asioita niiden sulosten pyörätuolissa istuvien pikkulasten kanssa leikkiessä.

Aluksi auttelin täyttämään ilmapalloja ja sitten kiertelin, ympyrää melkosen tovin koska mulla ei ollu mitään tietoa siitä, että mitä mun pitäs tehdä. Sielä oli muitakin mun ikäsiä nuoria eri kouluista auttamassa, mutta mä oli vähän eri hommissa, koska tää oli myös rotary juttu, joten auttelin rotareitakin siinä ohessa :)

Tämän pitkähkön harhailun jälkeen menin pelaamaan pikkulasten kans krikettiä (oikestaan ei pelattu vaan harjotelttiin vaan). Oli ihan mielettömän hauskaa, ja kyllähän se niin meni, että mä taisin olla se jota opetettiin. haha. En oo koskaa aikasemmin krikettiä pelannu..

Muutaman tunnin pelailun jälkeen oli lounas, jonka jälkeen pelattiin vielä jonku tunnin verran ja sen jälkeen oli palkintojen jako. Kaikki lapset sai mitaalin, Dream Cricket repun, vesipullon ja tarroja, jotka oli kustannettu rotaryn lisäksi muutamalta muulta yritykseltä tai yhteisöltä. Lapsille tämä oli ilmanen. Kaikki niin sulosia ja onnellisia.

Oikeella: Meidän piirin D9710 kuvennööri, Maureen Manning, keskellä: Australian entinen pääministeri (joka vastaa siis meillä presidenttiä), ja vasemmalla sitte joku vähemmän tunnettu vaihto-oppilas Suomesta :D 

Lopuksi jäin vielä siivoilemaan ja sitten yks Rotary ajo mut kotiin. Oli kyllä kaikin puolin ikimuistonen päivä muutaman tunnin yöunista riippumatta ja täytyy sanoa, etten varmaan koskaan oo tavannu noin sydämmellisiä ja vahvoja pikkulapsia. Harmi, että tää oli tällanen once in a lifetime kokemus, mutta oon ilonen, että oon rotary vahtari ja sain mahdollisuuden tämmöseen päivään :)

Maija

The Climb of my life

Moooi! 

Aamulla kello soi 6:20 ja muutaman torkkunapin painalluksen jälkeen pääsin vihdoin ylös. Siinä puoli 8 aikaan sitten matka lähti taas koti Sydneytä ( oon viikon sisällä ollu sielä 3 kertaa... Rakastan sitä paikkaa!). Vähän yhdeksän jälkeen oltiin sitten perillä ja parkkeerattiin auto Sydneyn keskustaan ja lähdettiin kävelemään kohti Harbour bridgeä. 

Viis yli 10 alko sitten mun ja mun host-äidin Catherinen kiipeys vuoro, tai miksi sitä vois kutsua :D Meidän lisäksi siinä oli 12 muuta ihmistä. Aluksi sielä tehtiin kaiken maailman testit, että onko erilaisia sairauksia, ootko humalassa ja sitten vahdittiin tarkasti, että kun vaihdettiin meidän superihanat tuulihaalarit päälle, että kellään ei jääny ranteisiin kelloja tai taskuihin mitään. 

Valtavan pitkän sepostuksen jälkeen lähdettiin sitte hakemaan meidän erilaisia varusteita, mitä jokanen tarvi siellä ylhäällä. Ekana saatiin sellanen "vyö" (tai joku vastaava) mahan päälle, josta roikku erilaisia turva juttuja, mm. silmä- ja aurinkolasit käytettiin siihen kiinni. Sen jälkeen otettiin sellaset super tyylikkäät lippalakit jotka saatiin sitte kotiin. Tässä välissä oli sellanen harjotus osio, mikä piti läpästä. Siinä piti vaan köyttää ittensä sellaseen vaijeriin ja mennä portaita ylös ja alas. Aika yksinkertanen juttu, mutta ihan hyvä kuitenki. Siinä samalla neuvottiin erilaisia juttuja. Lopuksi saatiin vielä radiot josta kuultiin koko aika sen meidän ohjaajan puhe joka seposti meille erilaisia asioita Sydneystä ja Harbour Bridgestä. 

Valtavan pitkän tunnin jälkeen lähdettiin vihdoin kohti sitä, mikä takia sinne tultiin. haha

Kaikenkaikkiaan tää kiipeily kesti noin 2h ja tuona aikana käveltiin 14 000 porrasta... Ehdottomasti suosittelen jokaselle, joka ikinä tulee Sydneyssä käymään niin tekemään tämän, hinnasta huolimatta (joka on aika valtava). 

Lopuksi saatiin vielä todistukset, että kivettii toi ja mun todistuksessa lukee Maijo Isoaho, haha aina menee joku pieni kohta väärin, jos ei etunimestä, niin sitte sukunimestä. Todistusten jälkeen käytiin vielä ostamassa nämä kuvat, jotka saatiin USB tikulle vaivasella 80 dollarilla. Sillä sinne ylöshän ei kameraa saa mukaan ottaa. Mutta eniveis, suosittelen kaikille ;) Tämän pitkän päivän jälkeen haluan vaan istua loppupäivän, koska mun jalat tekee kuolemaa. haha

Maija

One Direction

Heeeei :) 

Ette varmaan ikinä arvaa mistä tulin tänne kertomaan? Jos lyö tyhjää vielä, niin lue otsikko uudestaan :D

Mulla nimittäin oli eilen (Torstaina 24.10.13) yks mun elämän ehdottomasti parhaista illoista! Nimittäin olin Maddie'n kans Sydneyssä One directionin keikalla. Tiedän myös, että suurin osa mun kavereista ei kyseisestä bändistä pidä, ja jos kuulut tähän kyseiseen porukkaan, niin voit jättää tämän postauksen lukematta :) 

Eilen menin kouluun ihan normaalisti ja koulun jälkeen käveltiin Maddien kans Bowralin keskustaan, missä muutama Rotary tapas meidät ja lähdettiin ajamaan kohti Sydneyn Olympic Parkkia, missä tämän keikan oli tarkotus alkaa 7:15 pm. Oltiin perillä noin varttia vaille,  ja pelkäsin ihan sikana, että joudutaan jonnekki perä nurkkaan, koska sillon ku kuulin, että mulla on mahdollisuus päästä tonne keikalle, en välittäny pätkän vertaa missä ne paikat tulis olemaan. Meidän onneksi meidän paikat oli itseasias tosi hyvät. Istuttiin aika korkeella, mutta sieltä näki kaikki niin hyvin. 

Siinä puoli 8 aikaan mentiin sitte istumaan meidän paikoille, ja joku Australialainen lämppäri bändi soitti ensin. Mulla ei ollu mitään hajua, että ketä ne oli, mutta eipä se menoa paljo haitannu. Haaha

One Direction puolestaan oli tyylikkäästi ainaki tunnin myöhässä, niinku kaikki suuret nimet nykyään, mutta sitte ku ne astu lavalle niin korvat kuoli saman tien. SITÄ KILJUMISEN MÄÄRÄÄ! Siis tottakai tiesin, että sielä kiljutaan, mutta siis oikiasti. Korvat oli kuolla sinne. Enkä sano tätä turhaa, sielä mitattiin desipelit ja tämä keikka oli kaikkista meluisin. Ikinä. One Directionin keikoista.. Välillä ei ees kuullu musiikkia sen kiljumisen yli. Kaikenkaikkiaan tämä kyseinen show oli ehdottomasti sen 75 dollarin arvoinen (mikä on ehkä 42 euroa... ) ja varmasti tuun menemään niiden keikoille uudelleenki. 

Sääliksi käy vaan niitä muutamia pakotettuja poikaystäviä ja isiä jotka sinne oli eksyny...

Eniveis...Tässä muutama kuva, jonka otin One Directionin sivuilta facebookista (nää kuvat on kaikki eiliseltä), koska mulla on täälä vain mun Nikoni ja sitähän sinne sisälle ei saa ottaa mukaan, niin mulla nyt ei oo sieltä kuvia ollenkaan. Mutta eipä se juuri haittaa, tuun muistamaan ton ilmankin. 

Mun on ihan pakko vielä mainita, että en oo koskaan ollu mikään directioneri, vaikka aina oonki aina One Directionista pitänykki. Tää ilta kuitenki sai mut vaan hymyilemään, suurimpana syynä varmaan oli se, että kuinka onnellisia noi pojat oli sielä lavalla sekoillessaan. Ja täytyy myöntää, että se hymy mikä niillä oli koko aika yllä sielä, niin tarttuu. Nytki oon yhtä hymyä ku kirjotan tätä. En varmaan oo ikinä tuntenu itteeni niin onnelliseksi, vaikka aina oon perus onnellinen ollukki :) Jokasen pitäs kokee jotain vastaavaa, jos ei One Directionin keikoille halua mennä, niin ettikää joku muu joka saa teidät hymyilemään :) Koska nyt kaikki pitää mua varmaan ihan hulluna, et tuun onnelliseksi tollasesta, mutta oon aina ollu sitä mieltä, että vain kateelliset huutelee!

Maija

Eroavaisuuksia

Heei :)

Oon kerännyt tässä ensimmäisen kolmen kuukauden aikana jotain eroavaisuuksia, asioita jotka on suomes tai australias paremmin ja asioita joita oon oppinu arvostamaan. Kirjotan sitte ruokakulttuurista ja koulunkäynnistä ihan erikseen, mutta tässä ny muutamia outouksia mitä on tullu vastaan.

VUODENAJAT

Vuodenajat on päinvastoin. Keskikesä on joulun aikaan ja lämpötilat tulee nousemaan paljo korkeemmalle ku mitä suomessa kesäsin. Tällä alueella missä mä asun, lämpötilat tulee nousemaan noin 40 asteeseen tai vähän yli. Kesä kestää suunnilleen yhtä kauan ku meidän talvi ja talvi kestää yhtä kauan ku meidän kesä. Talvet täällä on kylmimmillään muutama aste pakkasta ja lunta ei sada juuri koskaan. Aika suuri osa näistä ihmisistä ei koskaan oo nähny lunta, muuallaku jossain laskettelukeskuksessa, joten se, että meillä on pitkä kylmä talvi ja paljon lunta on täälä aika cool. Ei tietenkää kaikkien mielestä, mutta kuitenki.

Me suomalaiset puolestaan huokastaan ton alemman kuvan kohdalla ja mietitään, että minkä takia synnyttiin ees suomeen. haha. Oon kuitenki sitä mieltä, että koska meillä ei ole pilvenpiirtäjiä, valtavia hiekkarantoja, kuumia kesäpäiviä ja eksoottisia eläimiä (ainakaa omasta mielestä), niin osataan arvostaa niitä asioita sitte ku päästään suurkaupunkiin tai vaikka australian rannoille. Meillä on meidän omat eksoottiset jutut, niinku se lumi jonka jo mainittin, oma erilainen kieli, ja kenguruiden ja koalien sijasta karhuja ja poroja. Haha. Kuulostaa meille ihan tavalliselle, mutta olisitte nähny näiden lasten ilmeet ku kerroin, että meillä suomessa on poroja ja näytin kuvia.

LIIKENNE

Täällä liikenne tosiaan on vasemmanpuoleinen. Se käytännössä tarkottaa, että kaikki pyörii eri suuntaan. Ei pelkästään se, että autot ajaa eri päin vaan se että sun pitää oppia kattomaan ensi oikeelle, sitte vasemmalle ja taas oikeelle, eikä päinvastoin, niinku suomessa. Sun pitää myös oppia kävelemään koulun käytävillä vasemmalla puolella käytävää, eikä oikeella, niinku minä aina. Oon koko aika jonku tiellä. Liikennesäännötki muuttuu kaikki päinvastaseksi, vasemmalle kääntyvä on etuoikeutettu ja kääntyy ensin, toisin kun suomessa.

Hullulta aluksi tuntu se, että liikenne ympyrät pyörii eri suuntaan ja ohituskaista onki se oikeemman puoleinen...

Yks asia mitä oon kans oppinu arvostamaan on se, että suomessa ei oo ruuhkia. En täällä ollessani oo vielä mihinkään valtavaan ruuhkaan törmänny, mutta varsinki tällä Sydneyn alueella on tietyt ruuhka-ajat. Normaalisti Sydneyyn ajaa noin teilussa tunnissa mutta ruuhka-aikaan samaan matkaan saa helposti kulumaan kolme-neljä tuntia.

Täällä autoissa on lämmitys sydeemit, mutta ei ilmastointia, mikä mun mielestä pitäis olla ihan päinvastoin.. haha

AUSTRALIALAISET KODIT JA MUUT RAKENNUKSET

Täällä meilläpäin ainakin suurimmassa osassa on kokolattiamatot. Näillä ei siis oo minkäänlaisia lattialämmityksiä (tai ainakaan ei oo mulle tullu vastaan). Ite en koskaan oo ollu mikään kokolattiamattojen ystävä, varsinki ku suurimmassa osassa koteja pidetään kengät koko aika jalassa nii sitä likaa ja kuraa on välillä jokapuolella. Mutta on niillä hyvätkin puolensa! Esimerkiksi, koska lattialämmityksiä ei ole, lattia ei tunnu kylmälle talvisaikaan.

Oon pari kertaa ihan randomisti alkanu vain nauramaan, koska osa näistä taloista näyttä ihan sim-taloilta. haha, luulin, ettei sellasia oikeesti olis missään..

Talot on täällä muutenki tosi paljon heiveröisempiä. Voit keskustella ihan normaalisti henkilön kans joka on seinän toisella puolella, eikä sun tarvii ees huutaa. Täälä kuuluu kaikki tosi hyvin. Ikkunoissa on vaan yks kerros lasia ja verhot on aina tosi paksut, ne vedetään pimeen tullen visusti kiinni, ettei kylmä pääse sisälle. Takkapaikatkaan ei juuri lämmitä. Oon myös kuullu sanottavan, että kuinka suomes ylilämmitetään taloja, mutta sanompa vaan, että esimerkiksi meillä kotona Kauhajoella talvisaikaanki (-20 astetta)lämmitetään koto suurimmaksi osaksi pelkästään takkapaikan avulla. Poltetaan sielä joku pari tuntia puita nii sisällä on jo kuuma. Täälä vaikka poltat puita pesäs koko päivän talvisaikaan (0 astetta) niin sisällä on silti yhtä kylmä ku pihalla, että sanoisin ennemminki, että meillä talot vaan eristää vähän paremmin..

Australialaisissa kodeissa ei myöskän aina ole astianpesukonetta, puhumattakaan kuivausrummuista. Ei suomessakaan jokapaikasa mitään kuivausrumpuja ole, mutta astianpesukoe melkein jokaisella.Mun host-perheistä puolella (yhdestä en oo varma) ei oo astianpesukonetta, vaan kaikki tiskataan käsin. Täällä tiskaaminenkin toimii erilailla, nimittäin astioista ei huuhdella saippuaa pois. Mikä mun mielestä on jotenki naurettavaa.

Australiassa suihkut on aina suihkukoppeja ja jokasessa talossa on kylpyamme, riippumatta siitä, että käytetäänkö sitä vai ei. Suihkun korkeutta ei normaalisti pysty muuttamaan niinku suomessa, vaan se on siinä yhdessä ja tietyssä paikassa ja sitte saat väännellä sitä vähän erisuuntiin, et myöskään saa ottaa sitä suihkua käteen niinku suomessa vaan se on siinä seinässä ja piste.

Täällä myös on lähes aina kylmä ja kuuma hana erikseen niitä vääntelemällä yrität sitte saada veden sopivan lämpöseksi ja joskus ne hanat on kokreettisesti erillään, että saat päättää, että haluatko pesta naamas iltasin kiehuvalla vai jääkylmällä vedellä.

ELÄIMET 

Täällä on tosi paljon erilaisia eläimiä ja lintuja ja ötököitä ja käärmeitä (jne) ku suomessa. Kaikki nyt varmaan tietää kengurut ja koalat ja vompatit, mutta ite oon yllättyny kaikkista eniten näistä värikkäistä linnuista! Täällä on miljoonaa erilaista lintulajia, papukaijoista kotkiin. Oon joskus pienenä pelannu jotain peliä, missä oli samanlaisia linnun ääniä. Haha. Joskus herään vaan keskellä yötä siihen ku joku lintu pitää järkyttävää meteliä ja vieläki mulla joskus kestää useita minuutteja ennenku tajuan, että se on lintu joka metelöi..

Täällä on myös erilaisia kaloja ja muita vesieläimiä. Niinku haita, valaita, koralliriuttoja, mustekaloja ja muita hienouksia. Ite oon odottanu, että näkisin valaita, muutaman kerran oon kuullu, että tulin liika myöhään rannalle, et justiin meni valasparvi ohi tai että jossain oli menny tms.

Australiassa on myös tosi paljon erilaisia käärmeitä ja hämähäkkejä, liskoja ja muita ällötyksiä. Suuri osa on myrkyllisiä, mutta toistaiseksi en oo vielä törmänny ku pariin liskoon (nytten puhu siis mistään sisiliskon kokosesta, vaikka niitäkin oon nähny) ja muutamaan pikkuseen hämähäkkiin, jotka joka kerta saa jonkun sekoomaan. Vaikken kyseisistä elukoista pidäkkään, niin oon kyllä tyytyväinen, ette omista minkään sortin fobiaa mitään näistä kohtaan. :)

 Oon varma, että unohdin jotain, mutta kirjotan varmaan jossain vaiheessa jokatapauksessa toisen tämmösen, kun keksin lisää eroavaisuuksia :) 

See ya, Maija

Sydney & Luna Park med Lilla

Nyt on ihana viikonloppu Sydneyssä ohi. Oli ihan mielettömän kivaa! Lilla on siis Unkarista ja se asuu tän mun perheen hyvin ystävien luona (maailma on pieni kuulemma:) ja ne tuli hakemaan mut täälä Berrimasta vähän 12 jälkeen lauantaina. Tästä sitten lähdettiin ajamaan kohti Sydneytä ja matka meni tosi nopeesti mustia puita ja sitä tuhon määrää ihmetellessä. Moottoritiellä näytti niin kuolleelta ja puiden takaa nousi vieläkin valtava savupilvi molemmin puolin tietä... 

Jätettiin auto jonnekkin Sydneyn sivukylille ja otettiin juna, koska keskustaan on tosi kallis parkkeerata. Meidän hotelli oli ihan Sydneyn keskustassa, tosi ihanteellisessa paikassa. Perjantai-iltana mentiin vähän taas shoppailemaan ja muuten vain kiertelemään Sydneytä. Illalla mentiin Lillan host vanhempien kans istuskelemaan sellaseen ihanaan puistoon, jossa oli erilaisia ruokakojuja ja ohjelmaa tarjolla. Me kuitenki oltiin syöty jo muualla. 

Lauantaina puolestaan herättiin siinä 8 aikaan ja siivoiltiin meidän hotellihuone ja lähdettiin kävelemään kohti Harbour Bridgeä ja Opera housea. Parinkymmenen minuutin kävelymatkan jälkeen oltiin vihdoin perillä, ei meinattu aluksi löytää Lillan host vanhempia mistään ja harhailtiin sielä ihan ristiin varmaan toiset 20 min... 

Syötiin aamupala sielä Oopperatalon juurella jossain kahvilassa, jonka jälkeen otettiin lautta Luna Parkkiin. Sielä sitten vietettiin muutama tunti ja oli ihan mukavaa, mutta selvästi se paikka oli tehty vähä nuoremmille, ei ehkä enää meidän ikäsille. Eniveis oli ihan lepposa päivä. :) 

En tiedä oonko kertonu teille, et teen ens viikonloppuna Harbour Bridge walkin, joka tarkottaa siis et kävellään toi sillan kaari tonne ylös! Oon tosi innoissani siitä :) Mutta kerron siitä sitte jälkeenpäin vähä enemmän.

Luna Parkin portti, joka on aika kuuluisa (?), ootte ehkä saattanu nähdä facebookissa kuvan ku seison tossa edessää mun ekana päivänää täälä ausseissa. 

Tuolta sitten lähdettiin about 3 aikaan ettimään meidän autoa, joka oli toisella puolella Sydneyy. Muutaman lautan ja junan vaihdon jälkeen oltiikin sitte taas turvallisest tulossa takasin kotio päin. 

Huomenna sitten taas kouluu ja ens viikolla onki taas paljo ohjelmaa! Toivottavasti teillä oli hyvä syysloma siellä!

Palaamisiin, Maija

Bushfires in Australia

Heippa :)

Päätin vaihteeksi kertoa teille jotain muuta kun mun kuulumisia. En tiedä kiinnostaako ketään mutta eniveis..

Ajettiin yks päivä host vanhempien kans jonnekkin (en muista enää minne, tää on tapahtunu jo aika kauan sitte) ja tien vieres oli tosi paljo mustia puita aina pienen välimatkan välein. Kysyin sitte vähän matkan päästä ku näitä mustia puita tuli aina vain enemmän vastaan, että mitä on oikeen tapahtunu.

Sitte ne selitti kuinka australias on tosi paljo pensaspaloja. Olin aluksi vain, että selvä homma, en oo nöhny vielä yhtäkään, mutta nyt ku ollaan menos kesää kohti ja täälä on tosi kuivaa niin niitä on oikeesti koko aijan.

Eilen sitte koulussa yhtäkkiä alko kauhee meteli ja kaikki höpötti vaan että "Highway is on fire!". Sen jälkeen ku se häly alko vähä rauhottua meillä oli erillinen tiedotustilaisuus asiaa koskien. Noin puolet miedän koulun lapsista asuus sillä aueella. Näin muutaman mun kaverin itkevän, koska ne ei tienny enää että onko niillä kotia. Mä en vieläkään tajua kuinka suuria tulipaloja nämä on. Eilen oli vielä tosi tuulinen päivä, jokanen varmaan osaa päätellä, että kun kaikki pensaat ja puut on kuivia ja on tuulista niin se tulipalo levii tosi nopeeta.

http://blogwillis.zippykid.netdna-cdn.com/wp-content/uploads/2013/01/Firefighters-Battle-Bushfires-in-Southern-Australia_645x400.jpg

Tänään takasin koulussa, oletin ihan että ne olis saanu sen palon jo hallintaan, mutta ei. Se roihuu sielä jo toista päivää ja sydneyyn menevä moottortie on kiinni (en oo kyl varma onko se vielä kiinni vai ei.) Ihmisiä ja eläimiä kuolee, niiden taloja palaa ja osa voi pahimmassa tapauksessa olla loukussa jossain tulipalojen keskellä eikä pääse sieltä pois. Nää on ihan mielettömän pelottavia, ja näitä on oikeesti PALJON.

Katoin illalla uutisia, ja siinä sivus vaan meni tosi pitkä lista australian pensaspaloista tällä hetkellä..

Taivaalla ei näy yhtään pilveä, ja täälä on tosi kuivaa. Pitää nyt vaan toivoa, että ne palomiehet sais sen palon hallintaan, eikä enää yhtään ihmistä tai eläintä kuolis tän palon takia.

Ite en oo koskaan edes ajatellu, millasta se on täälä. Kaikki on ihan ihmeissään ku kerron että tää on ihan uutta mulle. Näille se on arkipäivää. Jokapäivä jossain palaa.

Ajattelin nyt vaan jakaa tämän teillekkin. :) 

Huomenna Sydneyyn ja palaillaan taas sen jälkeen, jos en nyt muuta enää tänään keksi!

Maija